Työpisteeni sivusta näyttää tällä hetkellä tältä, ja ensimmäistä kertaa ikinä asiakas rohkeni kysyä, onko lukemani kirja hyvä. On varmaan sanomattakin selvää, että lukemisistani kiinnostuneet ihmiset hyppäävät arvoasteikollani monta askelmaa ylöspäin. Luultavasti siksi, etten voisi itse koskaan kävellä kirjaa lukevan ihmisen ohitse yrittämättä salaa vilkaista kirjan kantta. Iästä tai olemuksesta viis, lukeva ihminen on aina kiintoisa. Paitsi jos se kirja on Juoppohullun päiväkirja.
Ylistettyäni How To Be a Womania yhdeksi tämän vuoden hauskimmista lukuelämyksistä keski-ikäinen miesasiakas jatkoi vielä kysymällä, voivatko miehet oppia kirjasta mitään. Sanoin että ehdottomasti, kaiken feminismistä. Hän oli jo kääntymässä pois, mutta palasi äkkiä takaisin katsomaan kirjaa ja sanoi ääneen "Caitlin Moran, okei". Haluaisin ojentaa hänelle viikon asiakas-mitalin.
Hölmömpiä sattumuksia tänään oli muun muassa se, että en tiennyt lääkäriltä lähtiessäni halusiko hän kätellä minua vai ei. Molemmat tekivät pari toista kohti suuntautuvaa äkkinäistä liikettä epävarmana siitä, mikä on vastapuolen aikomus, emmekä sitten lopulta kätelleet kovasta yrityksestä huolimatta. Tilanne kävi liian tukalaksi. Äsken myös muistin erään asiakkaan naaman väärin ja höpisin hänelle jotakin eilisestä, kunnes hän hiljensi minut sanomalla, ettei ole käynyt täällä koko viikolla. Suurin osa varmaan unohtaisi tällaiset minimaaliset väärinkäsitykset seuraavalla sekunnilla, mutta mä nolostelen niitä tuntikausia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?