Tänään on niin maanantai kuin vain voi olla. Tein eilen pyhän lupauksen edes yhden työhakemuksen lähettämisestä, mutta aamusta lähtien olen osoittautunut täysin kykenemättömäksi ameebaksi. Olen istunut töissä kahdeksan tuntia lähinnä lukemassa muiden ihmisten blogeja, vierelläni kirja, josta yritän saada jonkinlaista arviota aikaiseksi.
Miten minkä tahansa prosessin aloittaminen voi tuntua niin työläältä, vaikka tehtävä itsessään tuottaisi nautintoa? Kirjoittaminen on palkitsevaa, kun pidemmän tekstin tuottamisen virtaukseen pääsee sisään joskus jopa ajantajun kadottamiseen asti, mutta mihin tahansa ryhtyminen tuntuu välillä vallan tuskalliselta. Siksi varmaan laiminlyön taukojumppia, joita pitäisi huhujen mukaan suorittaa 45 minuutin välein. Hah! Mitä jos tietokonetuolilta seisomaan nouseminen tuntuu ylivoimaiselta ja selkänojaa pitkin valuminen epäergonomisessa asennossa paljon mukavammalta?
Onneksi mulla on illalla tutustumistunti vannetanssin saloihin. Ehkä sen ajatuksen voimalla jaksan nämä viimeiset pari tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?