Syydin kahvilan vastustamattomiin antimiin kahdeksan euroa ja heti jälkeenpäin ostin kansion, johon voin lajitella aakkosjärjestykseen lehdistä irti repimäni kymmenet ja taas kymmenet reseptit. Huomasin innostuvani tuosta tulevasta projektista suorastaan lapsellisen paljon. Olenko yksinkertainen vai onko elämässäni yleisesti ottaen liian vähän hupia? Illalla kävin hieronnassa, jonka aikana oli kiusallisen hiljaista - pääni oli niin kummassa asennossa, etten saanut ääntä kunnolla kuuluviin ja kyllästyin kuuntelemaan omaa kimitystäni - mutta ainakin veren pitäisi nyt kulkea paremmin yläkropassa. Ehkä säästyn yhden päivän jännityspäänsäryltä. Siinä vapaapäiväni pähkinänkuoressa.
Viiletettyäni hämärtyvän Töölön läpi kotisohvan turviin oli poikkis jo valmistautumassa yöpuulle. Onneksi mulla on lohtunani Solsidan ja ruokataivas. Tämäniltainen vaatimattomalta näyttävä turkkilaisen jugun varaan rakennettu mössö sisältää pakastemansikoita, hampunsiemeniä, saksanpähkinöitä, rusinoita ja Alpen-myslin aprikoosiversiota. Olisikohan tänään sellainen ilta, että repäisisin ja kruunaisin koko komeuden hunajalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?