Carob

Olen leiponut ja puuhaillut ruoan parissa koko illan. Ensin väsäsin carob&fig-muffineja ja sen jälkeen huomiseksi lounaaksi täytettyjä paprikoita ihanan Eevan ohjeen mukaan. En muistanut hakea muskottipähkinää (no oikeasti olisi ollut liian iso vaiva mennä Punnitse&Säästään ja jos Alepa olisi kyseistä pähkinää tarjonnut, se olisi luultavasti maksanut maltaita), mutta eivätköhän nämä sula suuhun ilmankin.

Alkaa tuntua jo oudolta tämä yletön määrä tunteja, jotka kulutan rakkaan ruoan kanssa. Mutta kun se on niin palkitsevaa. Usein tosin paiskon astioita ja heittelen aineksia ympäriinsä, koska olen arvioinut ruoanlaittoon menevän ajan täysin pieleen, mutta tänään en joutunut kiirehtimään mihinkään, joten hermoni lepäävät.

En ole ennen kokeillut johanneksenleipäpuujauhetta, ja oikeastaan en ole edelleenkään ihan kokonaan selvillä sen mahdollisista terveysvaikutuksista. Mutta ainakin taikinamuodoissa muffinit maistuivat sopivan makeahkoilta ja herkullisen tummilta, joten olen tyytyväinen.

Koen aavistuksen huvittavana sen, että eilen mennessäni nukkumaan totesin työpäivän alkuun olevan vain vajaa vuorokausi. Tänään pitäisi siis koettaa nukahtaa jo ennen keskiyötä, joopajoo.

28. Something awesome

Ruoka on aina awesome. Pitäisi useammin jaksaa roudata kotiin mittavia ja painavia hedelmiä, kuten mangoa tai ananasta, sillä ne kruunaavat muuten niin turruttavan illasta toiseen samanlaisena toistuvan iltapalan. Silti tämä ennen nukkumaanmenoa mässäilemäni hedelmäpommi on lähes aina päivän paras ateria, sillä sen äärellä pääsen rentoutumaan ja sen nauttiminen kestää fantastisen pitkään. Loppujen lopuksihan syöminen on lempitapani kuluttaa aikaa, jos se nyt ei jostain eriskummallisesta syystä ole vielä käynyt selväksi.

Kävimme eilen Juttutuvassa syömässä, ja vaikka paikka oli hintavampi kuin olimme odottaneet, oli kokemus ja varsinkin caesar-katkarapusalaattini oikein positiivinen. Sen jälkeen lähdin parin viinilasillisen rohkaisemana Kallioon, ja vaikka olin hieman väkisin kinunut itselleni kutsun liittyä baariin suuntaavan porukan seuraan ja tunsin itseni näin ollen jälleen yläasteikäiseksi outsideriksi, jota harvoin pyydettiin luokan suosittujen tyttöjen bileisiin, olen tänään todella tyytyväinen päätökseeni lähteä ulos epäröinneistä huolimatta. Lompsiessani Vaasankatua pitkin tunsin nostalgia-aaltojen hyökyvän ylleni, sillä kolmisen vuotta sitten vietin kyseisen tien varrella olevissa baareissa enemmän aikaa kuin esimerkiksi luennoilla. (Ei ihme, että sain talvella 2010 suoritetuista kursseista lähinnä kakkosia.)

Kuinka ollakaan, törmäsin Kalliohoviin sisään astahtaessani ystävään, jonka kanssa liikuin tuona äsken mainitsemanani aikakautena tiiviimmin kuin bestikseni kanssa koskaan, ja jota en ole nähnyt pieneen ikuisuuteen. Kävimme tuolloin pyörimässä Kalliossa ja keikoilla vähintään joka viikonloppu, usein myös keskellä viikkoa. Keskustassa järkätyt keskiviikkoiset Hump day-nimellä kulkeneet räppiklubit tulivat niin tutuiksi, että jätin väliin kaikki kurssit, jotka sijoittuivat torstaille. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin pöyrinyt mukana selvinpäin. Nykyään en jaksaisi sitä kuluttavaa elämäntyyliä, joka koostuu aaltomaisesta humalasta krapulaan ja siitä taas nousuun-liikkeestä, mutta voi että millaisella lämmöllä nykyään muistelen sitä rymyämistä.

Eilen hillitsin itseni ja selvisin illasta parin siiderin voimin, jatkaen silti muun ryhmän mukana hulppeille jatkoille ränsistyneeseen ja savuiseen luukkuun, jossa jouduin istumaan lattialla vetoisan ikkunan alla tuijottamassa räppivideoita parin tunnin koomaamisen ajan. En silti katunut, vaan oikeastaan nautin olostani. Muiden ihmisten seura saattaa olla yksi parhaista lääkkeistä pimeyttä vastaan, olivat he sitten kuinka kännissä tai muissa huumausaineissa tahansa.

27. What you're doing now

Äimistelen velvollisuuksista vapaata viikonloppuani ja vetäydyn sen kunniaksi kotoisaan makkariin tekemään kirja-arviota, joka jäi töissä unholaan. Samalla aion napostella ruisnachoja ja porkkanoita, sillä suklaan mättäminen saa nyt hetkeksi riittää.

Löysin tänään heittämällä parhaimman makuisen välipalapatukan, joka oli mehukas, täyttävä ja terveellinen. Hinta heitteli jossaki 2-3 euron välillä, mutta turvaudun näihin sen verran harvoin, ettei paljoa hetkauta. Makuna oatmeal, raisin & walnut, mums!

Arkisukellus

26. Where you slept

 

Olemme hyvin laiskoja petaamaan, myös silloin kun päivä kuluu ilman töitä tai muita velvollisuuksia.

Tunnen pienoista häiritsevää ärtymystä sen johdosta, etten hoitanut blogin joulukalenteria loppuun, mutta ehkä pääsen yli tästä epäkohdasta. Keksin varmasti hyödyllisemmän tavan purkaa joulukalenterin kysymyksiin vastaamisesta yli jääneet energiat. Kuten näiden herkullisuuksien kuvaaminen.

Tein eilen sykähdyttävän suuren kupposellisen chai-teetä saman reseptin mukaan kuin mistä väsäsin joululahjat sukulaisille. Siemailtavaa riitti ainakin tunniksi, mutta se ei suinkaan heikentänyt chai-himojani. Taidan ottaa samanlaisen annoksen keittelyn ohjelmaani taas tänä iltana, sillä lämmin mukillinen makuaisteja hivelevää teetä kruunaa varmasti saunaillan.

Olen kuvitellut päihittäneeni talvimasennuksen sekä ravinneeni mieltäni ja kehoani aivan riittämiin erilaisilla vitamiinipitoisilla valmisteilla, mutta kun sain eilen itkupuuskan toisensa perään muun muassa metron liukuportaissa, keskellä ruokakauppaa ja kotitalon hississä, jouduin kiristelevin hampain myöntämään synkän vuodenajan vieneen voiton jälleen kerran. Jos koen suuren luokan kriisinä sen, että en muistanut katsoa reseptiä seuraavan päivän työlounaan varalle vaan että olin velvoitettu improvisoimaan kaupassa, lienee paikallaan jäädä pidemmälle hermolomalle. Se ei nyt kuitenkaan käy päinsä, joten saan luvan turvautua akuuteihimpin ratkaisuihin. Uuden vuoden lupaukseni on siis se, että pidän jonkin aikaa tarkkaa taulukkoa kaikesta siitä, mihin vuorokauteni tunnit kuluvat, ja teen sen pohjalta tarvittavat priorisoinnit, jotta en jatkossa tuntisi hukkuvani hallitsemattoman työmäärän alle.

Onneksi mielikuvitukseni pelasi eilisen paniikkivollotuksen aikana sen verran tuotteliaasti, että keksin ainekset täyttävään ja makoisaan lounaaseen. Halloumi-pinaatti-paprika-munakkaasta riitti kahdelle päivälle, ja nyt voin taas lekotella ilman ruoanlaitollisia velvollisuuksia viikonlopun yli. Tosin mielessäni leijailee jokin kutkuttava raakapiirakan tai -muffinsin resepti, joten koska en ole tehnyt yhtäkään suunnitelmantynkästä koko viikonlopuksi, voi hyvinkin olla, että rehkin keittiössä jo tänä iltana. Jossain vaiheessa täytyy hyödyntää sekin, että yksi joulun parhaista lahjoista oli Punnitse & Säästä:n lahjakortti.

Kiintoisaa, kuinka kahdeksan tunnin työpäivät lentävät hujauksessa ohi, kun on tottunut kymmentuntisiin vuoroihin. Olin suunnitellut lukevani läpi kaikki rästiin jääneet blogit, kirjoittavani pitkän ja asiaan paneutuneen kirja-arvion ja lopuksi katselevani jonkin sivistävän dokkarin Areenasta, mutta eihän tässä viimeisessä tunnissa ehdi tehdä enää melkein mitään. Alan muuten oivaltaa, miksi tunnen juoksevani hermorauniona aikataulusta toiseen. Ettei vain stressitaipumukseni perimmäisin syy olisi juuri tuo tapa haalia päivän täytteeksi pitkiä listoja täynnä miellyttävää mutta ei erityisen tarpeellista tehtävää.

December photo a day, 19-25 (jouluinen kuvatulva)

19. 'Tis the season to

20. I'm listening to

Ostin liput etukäteen, ennen kuin selvisi, että olin itse kuolemanväsynyt ja että pikkusiskoni toivoi olevansa aivan muissa bileissä. Jonotimme vastahakoisesti, pyörimme väsähtäneinä lavan läheisyydessä ennen keikan alkua, joimme yhden siiderin ja katsoimme parit biisit Kasperilta. Siskon livistettyä tiehensä tiuhaan soittelevien ja whatsappaavien kavereidensa seuraan koetin nauttia musiikista omillani, mutta mikään ei auttanut. Kasperin mestariteokset ovat kulkeneet mukanani vuodesta 2008 lähtien, ja niihin liittyy roppakaupalla kullanarvoisia muistoja, mutta stressin aiheuttama uupumus ajoi minut ulos keikkapaikalta aivan mummomaisen varhaiseen kellonaikaan.

21. On the door

Muutan tuon oven seinäksi, koska ostin Riikasta tarpeellisen muistutuksen suloisessa muodossa ja sinitarrasin sen makkariimme paraatipaikalle.

Pikkuinen koira sanoo "fuck off".

22. Sparkly

Kaverit muistivat meitä glitterisellä joulukortilla.

23. Tradition

Suklaa kuulunee olennaisesti jokaisen jouluun, ja tuoreena traditiona - nyt vasta toista kertaa - läheisestä tunnelmallisesta Helsingin kahvipaahtimosta ostettua paikan päällä jauhettavaa joulukahvia.

24. Wrapped

Lisää suklaata ja viiniä, jotka ilahduttavat vielä pitkään joulupyhien jälkeen. Sain kerrankin aidosti hyödyllisiä ja mieltä lämmittäviä lahjoja, en yhtäkään turhaa krääsätavaraa. Jopa kuorimaveitsestä olin maltillisen täpinöissä, sillä kulutan sellaista joka ilta.

25. Best bit of your day

Saavuimme oman kodin rauhaan parin päivän hössöttävän, sukulaisten kanssa vietetyn joulun jälkeen, ja sain pukea päälleni parhaan vaate-kategoriaan kuuluvan lahjani.

Viime hetken stressailuja

Huhhuh, olisi pitänyt tajuta, että lahjojen tekeminen itse synnyttää paljon suurempia ajankäytöllisiä vaatimuksia kuin kaupasta suoraan valmiina hankitut asiat. Olen väkertänyt kortteja, raakasuklaakonvehteja ja chai-teehen tarvittavaa mausteseosta nyt tuntikaupalla, ja alan pikkuhiljaa olla maalissa.

Eilen saimme pikkujoulujen varjolla tehtyä joulusiivouksen, jonka toteuttamiseen meni käytännössä koko päivä. Olen useaan otteeseen meinannut luhistua tyystin kaikesta jouluhermoilusta ja aikapulasta, mutta kenties parin päivän päästä helpottaa. Syömisen ja mökillä makoilun luulisi puhdistavan ajatukset kaikesta kiireisestä surinasta.

Yöllä synkistelin, kun mulle jäi astioita tulviva pöytä ja hiljainen yksinäinen asunto, kun kaikki luovuttivat ja nukahtivat paljon aiemmin kuin olisin itse toivonut.

Uusi tietokone näyttäisi jotenkin korjaavan valokuvat automaattisesti kummalliseen pikseleitä ylikorostavaan muotoon, mutta olkoot, en jaksa riidellä mystisten asetusten kanssa.

Näin riemukkaana olin tänään lähdössä joululahjaostoksille, eikä keskustassa edes ollut sellaista tappavaa ryysistä kuin olin pelännyt. Rakastan tuota takkia yli kaiken!

Joulukalenterin luukut 13-19

Olen nukkunut huomattavan vähän ja ärtsyilen kaikesta. Sain uuden koneen synttäri- ja valmistujaislahjaksi ja olen tuijottanut sitä nyt neljä tuntia yrittäen saada kaiken toimimaan. Ehkä pieni tauko joulukalenterin kysymyksiin vastailun parissa rauhoittaa aivoni, tai sitten ei. Tunnen käyväni ylikierroksilla ja koomaavani samanaikaisesti.

Tuon yllä olevan kirjoitin sunnuntaina. Olen vissiin hieman liian busy bee, kun en ehdi edes yhtä tekstiä saada kokonaan valmiiksi. Uusi yritys nyt neljä päivää myöhemmin.

13. Mikä sai minut todella ylpeäksi

Reaktioni stressaaviin asioihin e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Olen edelleen melkoinen hermoilija, mutta kuitenkin valovuosia edellä aiemmasta itkupotkuraivareita vetelevästä minästä.

14. On olemassa paljon hyviä sarjoja, mutta tästä pidin eniten

Tänä vuonna laadukkain uusi tuttavuus on ollut Solsidan. Se on herttainen, hulvattoman ruotsalainen ja putkeen katsottuna täyttä timanttia, joka laittaa vatsalihakset koville huumorillaan.

15. Kiitos että olet ystäväni!

Niin Emma, kiitos. Olet ykkönen. Vaikka emme näe kuin muutaman kerran vuodessa, nauran eniten kippurassa ja uskallan uskoutua syvimmiten juuri sun seurassa.

16. Kuva, joka edustaa minua 2013

Koen voivani huomattavasti paremmin kuin viime vuonna, mikä tietysti pistää hymyilemään useammin. Myös työnhaku on erittäin ajankohtaista, ja käytän tätä kuvaa ansioluetteloni ylänurkassa.

17. Käytännöllinen vinkki, jonka haluan jakaa eteenpäin

Bataatista on moneksi. Kannattaa opetella pitämään siitä, sillä se on hyvä korvike perunalle ja taipuu kaikenmoiseen.

18. Matka, jonka teen mielellään uudestaan

Haluaisin taas risteillä Tukholmaan. Viimeksi kaupunkikierros jäi liian lyhyeksi, enkä osannut nauttia laivan sekoilumeiningeistä. Ei sillä, että se porukka koskaan innostaisi liittymään räkäiseen humalaiseen seuraansa, mutta voisin silti katsella menoa suopeammin silmin silloin kun laivan yökerhoon kerran vaivaudun.

19. Vuoden ikimuistoisin keikkakokemus

Näitä on kaksi, enkä millään osaa valita nautinnollisinta. Ekana mieleen juolahtaa Polarsoulin levyjulkkarit Tavastialla syyskuussa. Pääsimme siskon kanssa änkeytymään eturiviin, ja huikean kokoinen esiintyjäkaarti oli silkkaa priimaa. Keikan jälkeiset dj:t pistivät parastaan, ja sukelsin täysin rinnoin musiikkiin sillä aikaa kun siskoni riehui toisaalla. Olen syksyn aikana oivaltanut, että yksin tanssiminen on parasta viihdettä.

Muistelen lämmöllä myös kesän Hustle Hki:ta, sillä se oli ensimmäinen kerta ikuisuuteen, kun menimme yhdessä poikaystävän kanssa seuraamaan liveräppiä. Vaikka kävimme suhteen alkuaikoina jatkuvasti keikoilla, lopetimme jossain vaiheessa kokonaan. Itse festareiden tarjonnasta ykkössijalle kohoaa Eurocrack, sillä yllätin itseni rakastumalla heihin täydellä antaumuksella. Taisin siinä vaiheessa käsittää ensimmäisen kerran, että musiikkimieltymykseni ovat muuttuneet hurjasti siitä, mitä luulin niiden olevan. Suomiräp on yhä parasta, mutta suosimani tyylisuunta on eri kuin ennen. (RPK on paras.)

December photo a day, 17-18

17. Tree

 Riika-teema jatkuu. Saisinpa möyriä noissa lumissa juuri nyt.

18. Big

Sain tämän lahjan työkavereiden kanssa jaettavaksi. Itseni hillitseminen, etten veisi koko rasiaa kotiin, saattaa olla tähänastisen elämäni suurin haaste.

Joulun vartomista

Olen laiminlyönyt kirjoittamista nyt aivan liikaa. Pari päivää istuin kohteessa, jossa päivän ainoihin tehtäviin kuului kahvitarjoilujen järjestäminen ja laskujen skannaaminen. En tietääkseni ole ammatiltani sihteeri, mutta nyt olen kokenut senkin kuoliaaksi tylsistymisen ohella. Tänään olen jopa onnellinen, että saan olla päivän vanhassa tutussa paikassa ja ennen kaikkea yksin. Olen kaksi päivää pakottautunut jutustelemaan niitä näitä ennestään tuntemattoman henkilön kanssa, ja vaikka en nykyään luokittele itseäni toivottomaksi erakoksi, on jatkuva kaksistaan oleminen uuvuttavaa.

Joululoma sattuu täydelliseen ajankohtaan kahdessakin mielessä. Vuoden pimein aika vaatii pidemmän ajanjakson, joka suo vapauttavan akkujen latauksen, ja onnekkaasti kaikki pyhäpäivät osuvat arkipäiville. En edes tiedä saanko niistä palkkaa, mutta otan ne avosylin vastaan.

Ainoa mieltä hiukkasen mustaava asia on tämä lumettomuus. Sunnuntaina pyrytti oikein lupaavaan malliin, mutta kaikki valaiseva valkeus katosi yhdellä hujauksella, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

What the hell?

16. Makes you feel merry

En haluaisi elää viikonloppuja varten, mutta tällaisena ankeana maanantaina, kun en ole onnistunut pyydystämään häivääkään päivänvaloa, arjesta nauttiminen ei juolahda mieleen.

Sunnuntaiotoksia

Hyvänen aika mikä lauantai. Ensin kokkailin viitisen tuntia raakaruokakurssilla - joka oli aivan älyttömän opettavainen ja jouluruokien takia täydellisesti ajoitettu kokemus - ja illalla rymysin pikkujouluissa, joita olin odottanut viikkotolkulla. Niin innokas vartominen meinaa tietysti aina sitä, ettei itse tapahtuma yllä toiveiden tasolle, mutta eilisestä ei kuitenkaan ole mitään negatiivista sanottavaa. Join sopivasti, tutustuin uusiin ihmisiin, juttelin tutuille vuosien takaa.

Nyt kun ulkona viimeinkin pyryttää sellaisella intensiteetillä, minkä pitäisi olla joulukuulle ominaista sen ekoista päivistä lähtien, tunnen oloni hieman haikeaksi muistellessani tässä kynttelikön valossa ja The Cardigansin melankolisen musisoinnin tahdittamana niitä elämänvaiheita, joissa tutustuin eiliseen porukkaan. Jos saisin valita yhden supervoiman, se olisi menneisyyteen matkaaminen ja valikoitujen hetkien uudelleen eläminen. Toisaalta edestä löytyy luultavasti (toivottavasti) yhtä auvoisia iltoja ja mieleenpainuvia kohtaamisia.

13. Composition

Kuulostaa huijaukselta, mutta hakkaava päänsärky ihan todella katosi, kun popsin nämä hunajalla, kookosöljyllä ja siitepölyrakeilla kuorrutetut appelsiinit.

14. Drink

Fiinissä ravintolassa viimeisenä iltana Riikassa valitsin tyttömäisesti suklaajälkkärin poikaystävän pitäytyessä miehekkäässä konjakissa.

15. Lights

Miksi bongailin näin tunnelmallisia maisemia Riikasta jatkuvalla syötöllä, kun kotikaupungissa niitä ei koskaan laita merkille?

Redcord

Olen niin onnellinen, että tämä on jo toka päivä putkeen kun saan kävellä ympäriinsä tietokoneen ääressä jumittamisen sijaan. Olen niin onnellinen, että aurinko paistaa. Olen niin onnellinen, että viikonloppu alkaa viiden tunnin kuluttua. Olen niin onnellinen, että tajusin ottaa bataatti- ja lohilounaan aamulla mukaan.

 

Kävin eilen kokeilemassa redcord-tuntia Helsinki Core Trainersien tiloissa. Harmi että olen niin köyhä, sillä haluaisin tehdä lajista vakkariharrastukseni. Rakastan uusia haasteita, joissa huomaa hetkessä, kuinka jokaisesta liikkeestä löytyy rutkasti kehittämisen varaa. Vertaisin roikkuvien narujen varassa tehtävää keskivartalotreeniä joogaan siinä mielessä, että vaikka liikkeet näyttävät ulospäin yksinkertaisilta, niitä tehdessä täytyy pitää mielessä miljoona eri vartalonosaa ja hallita itsensä kokonaisvaltaisesti. Jos keskittyminen herpaantuu sekunniksi, on koko rakennelma pilalla.

 

Ohjaajana toimi Ville Rapeli, joka oli yksi rennoimmista ja lähestyttävimmistä opettajista, joita olen tavannut. Osasyynä tähän saattoi olla myös ryhmän pieni koko, sillä kun meitä oli vain neljä, pystyi jokainen kiinnittämään ohjaajan huomion aina toivoessaan korjauksia. Ärsyttää, että menen uusien ihmisten kanssa aina enemmän tai vähemmän jäihin, olivat he kuinka kivoja tahansa. Treeni oli silti valtavan onnistunut ja tänään mulla on kipeänä sellaisia pikkulihaksia, joiden olemassaolosta en edes ollut tietoinen.

Luukku 12 - Oikein mukava yllätys!

Se, että jäin joogan pauloihin. En olisi ikinä uskonut sitä. Menin elämäni toiselle joogatunnille tammikuussa, kun halusin välttämättä selvittää, mistä kaikki vauhkoavat. Kirjoitin feisbaan jotakin sen suuntaista, että ymmärtäisinpä mikä joogan pointti on tylsistymisen lisäksi. Sain närkästyneitä vastauksia.

En millään tasolla haksahtanut lajiin kertarysäyksellä, vaan se alkoi tuntua viikko viikolta siedettävämmältä. Lauantaiaamujen "Lempeä jooga"-nimellä kulkevien tuntien ansiosta viikonloppujen alut alkoivat tuntua aiempaa miellyttävämmiltä. Valkoiset lumikinokset ja hämärä sali Kumpulan keskuksessa vetivät toistuvasti puoleensa, vaikka en aina ymmärtänyt omalaatuisen ohjaajan "työntäkää sisäkantapäätä taaksepäin"-tyyppisiä oppeja.

Toukokuussa ostin tarjouksessa olleen sarjakortin aivan oikeaoppiselle joogasalille, ja siinä vaiheessa taisin viimeistään todeta itsekseni, että kyllä se vain sittenkin on minun lajini. Se on auttanut hermojeni hallinnassa ja lisännyt kropan liikkuvuutta käsittämättömästi. En malta odottaa, että pääsen lunastamaan joululahjaksi saamani 10 kerran joogakortin. Ihanaa päästä pitkästä aikaa joogaamaan nimenomaan siihen tarkoitettuun tilaan yliopistoliikunnan yläasteajat mieleen tuovien jumppasalien sijaan, varsinkin kun olen hölmösti laiminlyönyt uutta harrastustani talven mittaan.

12. Joy is...

... ruoka. Ensin pitkästä aikaa kotiaamiainen, jota ei ole työaamuna tapahtunut ainakaan kuukauteen. Sitten ehdin kaikista peloistani huolimatta kipaista hakemassa myöhäisen lounaan viiden tunnin kaupungilla ravaamisen jälkeen. Nyt käyn nappaamassa kahvimukillisen ja toivon sen tainnuttavan päänsäryn. Enää pari päivää viikonloppuun ja lauantaihin, jota olen odottanut kovemmin kuin pikkutyttönä joulupukin lahjasäkkiä.

11. Green

Chlorella on jäänyt hieman paitsioon, koska en jaksa vääntää smoothieita, joihin upottaa sitä, mutta tuolla se uskollisesti odottaa.

Luukut 5-11

Vihdoinkin pääsen kuromaan umpeen välimatkan, jonka loma aiheutti. Ehkä jaksan huomisesta eteenpäin kirjoitella päivittäin, kun vastattavaa ei ole kerralla niin hirmuisesti.

5. Paras halaus, jonka olen saanut

Jos ei lasketa poikaystävältä saatuja haleja, jotka ovat automaattisesti miellyttävimpiä, tapahtui paras muistamani halaus pari viikonloppua sitten, kun vanha ystävä, jonka olen epäillyt olevan närkästynyt hiipuneesta yhteydenpidostani, tuli oma-aloitteisesti halaamaan baarista lähdön aikaan. Ehkä alkoholiannokset vaikuttivat hänen lämpimään huomionosoituukseensa, mutta aivan sama, ilahduin joka tapauksessa kovasti. Ehkä olen vihdoin päässyt takaisin jos nyt en samalle tasolle kuin ennen välirikkoa, niin ainakin merkittävästi lähemmäs sitä ystävyyttä, jolla olin aiemmin.

6.  Tämä sai minut itkemään

Voi että, näitä ei voi edes laskea. E-pillereiden lopetus ei suinkaan tyrehdyttänyt kyynelkanaviani lopullisesti, ainoastaan lyhensi itkupuuskien kestoa ja määrää. Viime aikoina olen itkeskellyt eritoten elokuville, sillä muun muassa Nälkäpelin toinen osa jännitti minut äärimmilleen. Jennifer Lawrence on nyt virallisesti suurin idolini, ei vain huikean roolisuorituksensa vaan myös omien mielipiteidensä takia.

Kuva

7. Kuva, johon olen tyytyväisin

Napsaisin Riikassa hieman umpimähkään kuvan lumisesta maisemasta, sillä kaikkialla näytti niin winter wonderlandilta, että onnistuneen otoksen olisi saanut mistä tahansa. Pidän tästä sen rauhaisan tunnelman että siihen liittyvien muistojen takia. Eikä sekään haittaa, että lätkäistyäni otoksen feisbaan se sai hämmentävän paljon peukkuja.

8. Vuoden paras elokuva

Olen vasta loppuvuodesta ryhdistäytynyt elokuvissa käymisen suhteen, eikä teatteritarjonta ole muutenkaan ollut päätä huimaavan houkuttelevaa. Kotisohvalta katsellut leffat vähenevät vähenemistään, koska en jaksa keskittyä oikein mihinkään muuhun kuin sarjoihin. Paras elokuva on helppo valita suppeasta tarjonnasta, ja se on Before Midnight. Realistinen ja rönsyilevän dialogin ympärille rakentuva rakkauselokuva on täydellinen trilogian päätös. Tosin kahteen edeltäjäänsä verrattuna se taitaa olla heikoin, mutta siitä huolimatta vaikuttava eikä millään mittapuulla huono.

Kuva

9. Postaus, jonka haluan kaikkien lukevan, ja miksi

Koska täältä hömppäblogini puolelta ei ainakaan löydy mitään vastaukseksi kelpaavaa, käännyn armaan kirjablogini puoleen. Toivoisin mahdollisimman monen lukevan arvioni Pimppini on valloillaan-antologiasta, sillä olen harvinaisen tyytyväinen sekä aikaansaamaani tekstiin, että itse arvostelun kohteena olevaan tärkeään aiheeseen pureutuvaan teokseen, jonka toivoisin kaikkien pistävän lukulistalleen.

10. Parhaimmalta maistunut ruoka!

Tämä on minun maailmassani kaikista kiperin kysymys, sillä yhden ruoan valitseminen houkutusten upottavasta suosta on visaisempaa kuin "mikä musta tulee isona"-pähkäily. Siksi rajaan kysymyksen koskemaan juuri meneillään olevia joulun aikoja, jolloin lopputulokseen päätyminen helpottuu huomattavasti. Paras jouluruoka on nimittäin ilman mitään epäilyksiä kylmä riisipuuro. Nuorempana saatoin kumota tätä jumalaista herkkua lähes ämpärikaupalla, milloin luumukeiton, milloin pelkän kanelin kanssa. Olen ilmeisesti jo niin orientoitunut illalle suunnittelemiini riisipuurokokkailuihin, etten voi piilottaa innostustani.

11. Kesäyö, jonka en olisi tahtonut päättyvän

Viime kesä meni puoliksi gradun viimeistelyn, puoliksi töiden parissa. En riekkunut ulkona yömyöhään juuri ollenkaan, enkä pitänyt kuin kolme virallista lomapäivää. Ehdin kuitenkin käydä mökillä jopa kolmesti, joista kaikki käynnit kohdistuivat eri paikkakunnille. Eläväisimmin muistan juhannusviikonlopun toisen yön, jonka vietin iloisessa nousuhumalassa kaveriporukan kanssa ja jonka päätteeksi suurin osa simahti mielestäni turhan ennenaikaisesti. Olin niin ärsty juhlien yllättävästä päättymisestä, että vaeltelin pari tuntia yksikseni ulkona hiljaisen kesäyön ympäröimänä. Kiipesin läheiseen näköalatorniin ja tuijotin usvaista maisemaa ties kuinka kauan. Saatoin tirauttaa muutaman kyyneleen, kuka tietää. 

December photo a day, 4-10

Riikan reissun kunniaksi teen tämänpäiväisestä valokuvahaastevastauksesta minkäs muun kuin Riika-teemaisen. Muistin kerrankin ikuistaa mielekkäimmät paikat ja tilanteet kännykällä, vaikka paljon jäi ainoastaan muistojeni varaan. Kuvat eivät nyt ole välttämättä oikeina päivämäärinä napsaistut, mutta close enough.

4. Tiny

Näyn tuolla jossakin sillan päässä pisteenä.

5. In the cupboard

Lienee vain ajan kysymys, milloin hyllyt katkeavat keskeltä ja romahtavat kasaan.

6. Shadow

7. 6 O'clock

Lauantaina kuuden maissa taisin peilailla uutta ihastuttavaa takkiani, johon hullaannuin ensisilmäyksellä mutta jota poikkis vihasi syvästi. Se ei pyörtänyt päätöstäni hankkia takki ikiomakseni, ja nyt hän jo kehuu sitä nätiksi (joopajoo).

8. I shop here

Niin tylsä, että sivuutan.

9. This is the weather today

Räntäisä. Ikävöin Riikan tiheää ja pehmeää lumisadetta.

10. R is for...

... Riina tietysti. Mielestäni musta ei ole koskaan otettu tämän hulvattomampaa kuvaa. Näytän troll facelta.

December photo a day

Nyt saattaa mennä jo överiksi, mutta Kirjavan kammarin Karoliinan blogista löytämäni kuvakalenteri kutkuttelee mielikuvitustani sen verran, että otan senkin nyt kontolleni. Kyseessä on aivan vuoden loppuun asti jatkuva haaste, joten joulukalenterin sulkeuduttua iloa jatkuu vielä muutaman päivän verran.

Neljän päivän Riika-matka hieman hidastaa osallistumista, mutta teen sitten väliin jääneet päivät vaikka putkeen. Pystyn tältä istumalta osallistumaan neljän ekan päivän aiheisiin, sillä työpaikalla olen kuitenkin viettänyt suurimman osan joulukuun alusta. Joudun pikkasen soveltamaan, mutta tuskinpa kukaan ottaa nokkiinsa.

1. Red

Kuolisin ilman rakasta juomapulloani.

2. Where I stood

Hengailen sukkasilteni aina kun mahdollista. Kenkiäni lojuu pitkin respakoppia.

 3. Silver

Näissä roudaan ruokaa edestakas työpaikan ja kodin väliä. Parasta pitkien työpäivien poistumisessa työvuorolistasta on se, ettei mun tarvitse kantaa mukanani koko päivän aterioita ja pähkäillä viikoittain satoja erilaisia välipaloja.

Luukku 4 - Kappale, jota olen kuunnellut eniten

Onneksi last.fm tallentaa kaiken, mitä ikinä kuuntelen. Yksi lempiajanviettotavoistani on omien statistiikkojeni läpikäyminen ja vanhojen muistelu unohtuneiden artistien ja entisten lempibiisien säestämänä.

12 kuukauden ajalta eniten korvissani soinut kappale on Flosstradamuksen Rollup - Baauer remix. Last.fm:n mukaan olen luukuttanut biisiä 26 kertaa (mitäh, luulin että ainakin tuplasti enemmän?!), ja se toimi pitkään äärimmäisen motivoivana treenibiisinä. Siirsin kappaleen ipodin da best-soittolistani kärkeen heti, kun kuulin sen Pakko Tanssia-ohjelman voittajaryhmän esiintymismusana, ja kulutin sen harmillisen nopeasti loppuun. Enää en saa siitä samanlaisia säväreitä, mutta parhailla biiseillä tuppaa olemaan se ominaisuus, ettei niitä voi olla toistamatta sadasti päivässä. Niiden elinaika on lyhyt, mutta palkitsevuus huipussaan niin kauan kuin onnea kestää.

Syndet

Följande studieprestation har registrerats för dig:

00334 Filosofie magister (humanistisk)
128 studiepoäng
Datum 19.12.2013
Vitsord Godkänd

Ehkä alan pikkuhiljaa uskoa, että valmistumiseni on virallista. Rekisteröitymispäivä osui sopivasti synttärini kohdalle. Tänään on hitusen vallaton olo siitä johtuen, että olen ekaa päivää 24-vuotias. Pidän radiota aavistuksen kovemmalla ja aion ehkä karata luvattomalle vessatauolle yhden ylimääräisen kerran. En muista tunnenko samalla tavalla joka vuosi, mutta 24 tuntuu huomattavasti kypsemmältä ja viisaammalta iältä kuin 23. Tosin nyt kun kirjoitin tuon ajatuksen auki, tunnen itseni taas suorastaan lapseksi. Eivät kai oikeasti vanhat ja viisaat kiinnitä asiaan huomiota.

Siskoni väittävät, että ilmeilen edelleen samalla tavalla kuin 2-vuotiaana.

Luukut 1-3

1. Lyhyt arvostelu tämän vuoden parhaasta kirjasta

Onpa helppo aloitus. Itsestäänselvä vastaus on Louise Boije af Gennäsin Stjärnor utan svindel . Vaikuttavampaa rakkaustarinaa saa hakea kissojen ja koirien kera. Boije af Gennäs on myös haka puuttumaan erinäisiin häiritsevän suuriin epäkohtiin yhteiskunnassamme. Tasa-arvo niin seksuaalisesta suuntautumisesta kuin tulotasosta riippumatta on yksi hänen tärkeimpiä sanomiaan. Sophie ja Kaja - ah, etenkin Kaja - varastivat sydämeni. Jotain kertonee se, että tunsin pienen sykähdyksen äsken, kun muistelin Kajan nimä ja hahmoa pitkästä aikaa.

2. Vaikuttavin muisto tältä vuodelta

Kesän ainoiksi festareiksi osaltani jäivät Lawatanssit. Ne pidettiin keskellä ei mitään, jonne pääsi ajamalla ensin halki puoli Suomea ja vielä kilometrien pituisen pikkuruisen hiekkatien halki. Viikonloppu saattoi olla yksi kesän sateisimmista, joten teltta-alue muuttui nopeasti liejuiseksi mutavelliksi. Päätimme poikaystävän kanssa nukkua autossa kaiken mökkireissulta mukaan tarttuneen roinan keskellä. Molemmat pikkusiskoni pyörivät myös mukana, mutta viettivät suurimman osan ajasta epämääräisissä porukoissaan.

Ekana yönä nukuin viitisen tuntia, jonka jäljiltä olo oli suihkuttomuuteen yhdistettynä kepeästi sanottuna ryönäinen. Olotila kuitenkin koheni lähimmästä kyläpahasesta haettujen bataattiranskisten ja valtaisan salaattibuffetin avulla (söin kyllä muutakin, mutta unohdin jo mitä), ja festarialueelle palattuamme nuorin siskoni hävisi telttojen sekaan edellisenä yönä solmimiensa uusien jännittävien tuttavuussuhteiden innoittamana.

Jäimme kaksistaan poikaystävän kanssa, joten katsoimme parhaaksi kerätä rauhassa voimia illan esiintyjäkaartia varten. Avasimme autosta ovet, laitoimme radiosta häpeilemättömästi teinikanavan pauhaamaan, istahdimme takaluukun reunalle ja aloimme lipittää punaviiniä suuresta tonkasta. Suolapähkinöiden napostelu kruunasi hetken ja paransi viimeisetkin krapulan rippeet. Erityisen muistettavan hetkestä teki se, etten ollut aikoihin tuntenut yhtä vahvaa kiintymystä poikaystävääni. Nauroin vatsani kipeäksi ja melkein harmistuin, kun tuli aika lähteä seuraamaan räppilavan tarjontaa. Edelleen muista tuon takakontissa istuskelun yhtenä kesän kohokohdista.

Myöhemmin yöllä, poikaystävän jo luovutettua ja siskojen kadottua ties mihin, talsin yksinäni Laineen Kasperin keikalta kohti autoa pitkin loputtomalta tuntuvaa sysipimeää hiekkatietä. Viimeisten biisien aikana kaatosade oli yltynyt paksuksi sadeseinämäksi, joka kasteli jokaisen läpikotaisin ensi sekunneista lähtien. Olin ymmärtänyt varustautua vedenpitävästi, mutta unohtanut höttöiset lenkkarit jalkaan. Oloni oli silti luultavasti huomattavasti viihtyisämpi kuin niillä ihmismassoilla, jotka kykkivät läpimärkien telttojensa alla sortseissa ja topeissa. Niinpä lompsin menemään halki lainehtivien mutakasojen, ja juuri kun olin kääntämässä selkäni festarialueelle, vilkaisin sinne vielä kerran. Alue sijaitsi eräänlaisessa laaksossa, joka levisi edessäni autiona ja vesisateen utuistamana. Valtaosa porukasta oli siirtynyt sateelta suojaan, ja kuulin vain etäisen jumputuksen psykemusaa soittavilta lavoilta, joiden yllä vilkkui taukoamatta sateenkaaren väriset valot. Alkoholilla saattoi olla osuutta liikutukseeni, mutta siinä hetkessä suorastaan mykistyin näyn kauneudesta ja jonkinlaisesta kohtalokkuudesta. Tilanteen olisi viimeistellyt tämän soimaan pamahtaminen:

 Mutta sateen humina toimi taustamusiikkina kyllä lähes yhtä hienosti.

3.  Suloisin tänä vuonna tapaamani eläin

Tänä vuonna olen tutustunut vain yhteen uuteen eläimeen, joka on siskoni pikkuinen Bingo. Se on melkoinen rasavilli, mutta sitä rakastettavampi.

Tuo toinen vanha tuttu tuo myös mieleen valtaisasti läheisiä muistoja.

Joulukalenteri viimeinkin

Aion nyt hypätä jälkijunassa blogijoulukalenterien maailmaan, kun löysin ensimmäisen version, joka ei vaikuta työläältä tai aikaavievältä. Kun koetan samaan aikaan seurata 30 päivän lukuhaastetta - joka on muuten osoittautunut paljon vaikeammaksi toteuttaa päivittäin kuin alkuun oletin - en viitsi ottaa hoitaakseni yhtään enempää panostusta vaativia listoja. Tämä Helen Alfvegrenin blogista napattu kalenteri on sopivan vapaa siinä mielessä, ettei luukkuja varten tarvitse askarrella mitään, eikä vastausten pituutta ole määritelty missään.

1. En kort recension av den bästa boken jag läst i år
2. Det starkaste minnet från 2013
3. Det gulligaste djuret jag träffat under året
4. Utan tvekan den låt jag lyssnat mest på!
5. Den finaste kramen jag fått
6.  Det här fick mig att börja gråta
7. Den bild jag är mest nöjd med
8. Av alla filmer jag sett det här året är det här den bästa
9. Det blogginlägg som jag vill att alla ska ha läst och varför
10. Det godaste jag ätit!
11. Sommarkvällen som jag aldrig ville skulle ta slut
12. En mycket trevlig överraskning!
13. Något som gjorde mig riktigt stolt
14. Det finns många bra serier men det här är den jag tyckte mest om
15. Tack för att du är min vän!
16. Den bild som representerar mig 2013
17. Ett användbart tips eller knep som jag vill dela vidare
18. En resa jag gärna gör om
19. Årets mest minnesvärda konsertupplevelse
20. Det här är jag som mest tacksam för
21. Jag blir så lycklig av den här bilden!
22. Det bästa beslutet jag tagit och varför
23. Det finaste meddelandet jag fått under året
24. Valfri rubrik som du vill lägga till

Olen koettanut syödä aamiaista yli tunnin ajan, mutta koska normaalit ihmiset elävät jo lounasajassa, on tehtävä äärimmäisen haastava. Aina kun aula hiljenee sekunniksi, on hissi jo matkalla alas tai rappukäytävässä kaikuvat askeleet. Jos työntekijät malttavatkin rauhoittua hetkeksi ruokalan ja toimistotilojen välillä ravaamisen suhteen, on joku kaduntallaaja eksyksissä ja riuhtoo väkivaltaisesti lukossa olevaa ulko-ovea. Onneksi oma lounastaukoni sijoittuu siihen iltapäivän suvantovaiheeseen, kun muut pakertavat yläkerrassa ja alkavat vasta valmistautua kotimatkaan. Toki olisi kätevämpää syödä rauhassa siihen tarkoitetussa tilassa, mutta kun sellaista mahdollisuutta ei ole, on tyydyttävä salasyömiseen.

Kauppatori

 

Tästä kymmenien blogien seuraamisesta koituu joskus jotain konkreettista hyötyä, nimittäin bongasin eilen tarjouskoodin, jolla sain aktivoitua kolme sportsetter-passia! Lajitarjontaan kuuluu tanssia DCA:ssa, kahvakuulailua ja pilatesta. Olen täpinöissä. Yliopistoliikunta vaihtaa parin viikon päästä talviaikatauluihin, joten on oivallista, että saan mahdollisuuden käydä muualla kokeilemassa.

 

 

Kummalliset työpäivän aikana esiintyvät hengenahdistukseni jatkuvat, joten käytin eilisen lounastauon Kauppatorilla kuljeskeluun. Onneksi tätä kymmentuntisten päivien kärsimystä täytyy jaksaa enää pari hassua vuoroa. Saa nähdä ehdinkö edes pakkaamaan ajoissa vai meneekö lähtö siihen, että viskon reppuun pari vaatekappaletta ja pari kirjaa kolme minuuttia ennen lentokenttäbussin tuloaikaa.

Toissapäiväinen bodypump oli ihanaa rääkkäystä, mutta kenties liiankin suuri shokki lihaksille, kun ne ovat tänään vielä kipeämmät kuin eilen. Ei auta, sillä tänään menen keskivartalotreeniin vaikka mikä olisi. Joulun aika on muutenkin semmoista aikatauluilla pelaamista ja lomapäivien venkslaamista, että jokaiseen mahdollisuuteen urheilla on tartuttava.