Miten voin olla niin tunari, että lähden joogasta hermo jumissa? Harjoituksen pitäisi auttaa rentoutumaan, avaamaan lukkiutuneita paikkoja ja lisäämään liikkuvuutta. Olen nyt yhden epätoivoisen tunnin ajan koettanut tehdä erinäisiä renoutusharjoituksia itse - ne pitävät sisällään mielenkiintoisia makoiluasentoja eri puolilla kämppäämme - mutta selkää sen kuin vihloo. Kunpa oi kunpa yöunet auttaisivat, sillä olen todella huono kestämään mitään fyysisiä vaivoja, jotka saattavat rajoittaa liikkumista. Jos suhtautumistani pieniin kiputiloihin kuvailisi ylireagoinniksi, se olisi vähättelyä.
Mutta sain ainakin rauhoittua välipalani kera miellyttävissä maisemissa ennen dramaattista joogatuntia. Voin myös iloita siitä, että kipu ilmestyi vasta ihan lopussa ja sain ojenneltua kroppaani mukavasti ihmeellisiin ääriasentoihin ennen sitä.
Todistin kun saksalainen herra tarjoutui solmimaan tämän veneen kiinni laituriin ja suomalainen veneenomistaja yritti tönkköenglannillaan kiitellä ja jutustella veneilystä. Kun kuulin lauseen "it is nais wetör", jouduin keräämään evästarpeeni ja poistumaan. Kuulen jo liikaa pakotettua tyhjänpäiväistä rupattelua töissä. Toisaalta kahden vanhemman herran välisessä kohtaamisessa oli liikuttavakin puolensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?