Vaikka rakastan Sinkkuelämää:tä yli kaiken, on mun pakko pitää yhtä tämän oivaltavan kirjoittajan kanssa. Sarja on mitä nautinnollisinta viihdettä niinä päivinä, kun saapuu kotiin vatsa kurnien, läpimärkänä sateesta - kolkosta, ei kotoisasta - pää särkien ratkaisemattomista ongelmista ja ehkä myös jostakin epämiellyttävästä kohtaamisesta tylyn ihmisen kanssa syntyneestä mielipahasta. Silloin ei ole mitään lohdullisempaa kuin heittäytyä sohvalle jättimäisen ruokalautasellisen kanssa, valmistautuen koko illan kestävään Sinkkuelämää-maratoniin. Myöskään tyttöjen illat eivät ole aidosti tyttöjen iltoja, jos niiden aikana ei katsota vähintään yhtä SATC-jaksoa. Omat suosikkikauteni ovat vitonen ja kutonen, vaikka Carriella onkin välillä tyhmä lyhyt tukka.
Hej Blekk kirjoittaa silti asiaa. Hänen pointtinsa ovat pääosin siinä, että Carrie, Charlotte, Samantha ja Miranda ovat kaikkia valkoisia, heteroja, hoikkia ja hyvätuloisia. Vaikka Carriella ei mukamas ole tarpeeksi rahaa, millä ostella kenkiä, on hänellä silti aina varaa käydä ulkona syömässä ja juhlimassa. Mr. Big on "Stor Total Douche". Kakkoselokuva on rasistinen. Carrie ja Charlotte ovat seksin suhteen tylsän madonnamaisia (onneksi on Samantha). Koko sarja perustuu olettamukselle, että naisen elämä on täydellistä vasta kun hänen rinnallaan on Se Oikea.
Silti sarja on yksi kaikkien aikojen lemppareistani, enkä varmaankaan ole ainoa. Jotain, mitä pohtia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?