En malta odottaa sitä päivää, kun pääsen aikuisten töihin. Jos vielä käy niin upeasti, etten joudu palvelemaan asiakkaita, olen ikionnellinen. Nykyisessä paikassa mättää muun muassa nämä:
- kaksi vessataukoa 10,5-tuntisen vuoron aikana, muutoin työpisteeltä poistuminen on ehdottomasti kielletty
- lounastauko saattaa olla milloin tahansa kello yhden ja kolmen välillä, mikä on hieman hermoja raastavaa silloin kun työvuoro alkaa tasan kahdeksalta
- minuutin myöhästyminen on maailmanloppu, eikä töistä myöskään poistuta sekuntiakaan aiemmin kuin vuorolistassa on määritelty
- työvaatteet ovat aina samat, ja rumat, ja epämukavat
- työpäivän aikana täytyy sanoa satamiljoonaa kertaa hei, kun ihmiset saapuvat töihin, ja heihei, kun he lähtevät kotiin
- kirjan lukeminen tai välipalan syöminen ihmisten nähden on yhtä ankarasti kielletty kuin vessatauon pitäminen
Mutta mitäs olen niin saamaton, että hinkkaan edelleen gradua ja junnaan työhakemusten kanssa. Jos ylipäätään keksisin, mihin haluan tai edes voin hakea, olisin jo lupaavassa vaiheessa. Tänään olo on vuoroin heikko ja särkevä, vuoroin vallan absurdi (en tiedä olenko pyörtymäisilläni vai mistä tuo tuntemus johtuu), joten ehkä ahdistavat tulevaisuuspohdinnot on syytä jättää myöhemmäksi.
Olen ilmoittaunut illaksi burleskitanssin tutustumistunnille, enkä haluaisi jättää suhteellisen ainutlaatuista mahdollisuutta väliin, mutta pysynköhän edes tolpillani vai olisiko järkevämpää majoittautua sohvalle keräämään henkisiä voimia loppuviikkoa varten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?