Sade

Tänä aamuna kaikki on ollut asteen sivuraiteilla. Heräsin puolitoista tuntia aiemmin kuin olisi ollut töiden puolesta tarvis ja pyöräilin kaatosateessa ja pimeydessä Kumpulaan hathajoogaan. Onneksi reitti on katulamppujen ja puista alas leijailleiden lehtien täplittämänä enemmän kotoisa kuin ankea, mutta en silti suoranaisesti hyppinyt ilosta. Kyseessä ollut joogalajikekin on paljon rauhaisampi ja hitaampi kuin muistin, joten tunti meni lähinnä palellessa ja haukotellessa. Tiedänpähän vastaisuudessa, että herääminen ennen aamyhdeksää muuten kuin pakon edessä ei tule koskaan sopimaan mulle.

Vinksalleen meni kaikki muukin, kun unettava olo ei häipynyt edes aamiaisen avulla. Bussissa seisoin viiden pysäkin verran ihmisten tiellä kaivamassa pohjattomaan reppuun kadonnutta bussikorttia. Otin sateenvarjon turhaan mukaan, koska sade oli pienentynyt huomaamattani tihkuksi ja nyt se varjo toimii ainoastaan extrapainona jo valmiiksi täyteen tungetussa repussa. Mokasin äsken töissä hurmaavien lähettipojujen todistaessa sekoiluani.

Mutta eikös kaikki ole vain asenteesta kiinni. Jos tällaiset minimaaliset leikkiongelmat vaikuttaisivat mielialaani jotenkin ratkaisevasti, olisi syytä analysoida stressinsietokykyä oikein ajan kanssa. Nyt keskityn toiseen ääripäähän, eli siihen, että juhlistamme illalla poikkiksen synttäreitä ja saan pukea uudet kauniit kengät ja hameen. En ikinä pidä hametta.

Mihinkään liittymätön random ruusukuva, koska pelkkä teksti on tylsää