Koin yhtäkkisen heräämisen ja oivalsin, että marjat ovat aivan naurettavan herkullisia sellaisenaan. Pakastemansikat ovat elävöittäneet jokailtaista turkkilaista jugurttiannostani jo useamman kuukauden ajan, mutta olen vastikään alkanut availla silmiäni marjahyllyllä ja napannut mukaani pienempiä marjoja sisältäviä pussukoita. Mustikat, puolukat ja nyt viimeisimpänä valloituksena mustaherukat ovat päässeet ilahduttamaan ruokahetkiäni. Tämän illan aikana olen saattanut täyttää tämän kolmen desin kupposen jo muutaman kerran, heh.
Lihaton lokakuu on sujunut niin mutkattomasti, että aion jatkaa tuntemattomien kasvisruokareseptien määrätietoista testailua myös kuun vaihteen jälkeen. Huomiseksi työlounaaksi aloin keittää kasaan kiinankaalia inkiväärikastikkeessa ja paistan vielä vuohenjuustoa täyteläistämään annosta.
Olen vieläkin hieman ähkyssä eilisestä poikaystävän perheen luona vietetystä synttärijuhlinnasta, jonka aikana saimme maistellaksemme kaikkea lohi-avokado-leipäsistä ihanan rapeakuoriseen kuhaan ja sienirisottoon. Sitä saimme kunniaksemme viedä vielä kotiin illan päätteeksi. Mutta kyllä tästä pannusta lähtevät aromit kieltämättä herättelevät ruokahalun jälleen täyteen kukoistukseensa. Käytin Pirkan yrttistä tomaattikastiketta, joka osoittautui kovin alhaisessa yhdeksänkymmenen sentin hinnassaan yllättävän makoisaksi.
En voi olla kihertelemättä ylpeydestä kun mietin, millaisia ruokalajeja olen viime aikoina loihtinut. Ennen taloudessamme paistuivat aina vuorotellen kana ja jauheliha, makaronilaatikko ja lasagne. Siis silloin harvoin kun edes jaksoimme valmistaa mitään omin kätösimme. Nyt syön ennakkoluulottomasti kasviksia ja juureksia, joita olen luullut vihaavani, ja olen aivan täpinöissä kaikista ruokamaailman löydöistä, joista en ole aiemmin ollut tietoinen. Harmi, että poikaystävä nyrpistää nenäänsä suurimmalle osalle kasvispöperöistä, mutta ehkä hänkin uskaltautuu tutustumaan uuteen viheriäiseen maailmaan jokin päivä.
Kohta lähden katutanssahtelemaan Kumpulaan, sillä bongasin tuntitarjonnasta street dancen alkeiskurssin. Pitkästä aikaa pääsen tanssimaan lajjia, jota rakastan kaikista eniten. Opettajana on kaiken kukkuraksi tyyppi, jonka tiedän voittaneen tanssikisoja ja joka oli ainakin muutaman vuoden takaisilla tunneilla hersyvän hyvällä tuulella.
Tämän biisin loppuosa on niin värähdyttävä. Koko levyllä on muutenkin erityinen paikka muistoissani, kun kuuntelin sitä viime talven uuvuttavan unettomina öinä pahimpiin itkuihini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?