Ainoa hyvä puoli siinä, että pyöräilykelit loppuvat pian, on uudelleen avautunut mahdollisuus käyttää mekkoja ja ei-roikkuvia housuja. Pyöräillessä mukavuus ja joustavuus menevät kaiken muun edelle, mutta nyt voin taas muutaman kuukauden panostaa muuhunkin. Jos jaksan.
Tietty kylmän ja räntäisän sään seurauksena kotipukeutuminen muuttuu mahdollisimman pehmoiseksi. Sain tämän possunvärisen pörröisen aamutakin poikkikselta pari vuotta sitten, ja pidän sitä edelleen yhtenä lempivaatteistani. Harmi, että sen kuumottavan materiaalin takia sitä ei voi käyttää kuin kausittain.
Aamu alkoi valinnanvaikeudella, kun toimin periaatteideni vastaisesti ja lopetin kesken kirjan nimeltä Ikuisesti sinun? Parisuhdeopas ihmisille jotka vihaavat parisuhdeoppaita. Teos alkoi kiintoisasti psykoanalyytikon pohdinnalla sukupuolten välisistä eroista populaarikulttuurin pohjalta, mutta noin 40 sivua kahlattuani oivalsin, ettei romaani ole vaivan arvoinen. Pitäisi ehkä useammin uskaltaa jättää kesken sellaisia kirjoja, joihin tarttuminen tuntuu tympiinnyttävältä velvollisuudelta. Ei tässä loputtomiin olla elämässä. Sen sijaan Sara Jungerstenin uusin vetää mua puoleensa, vaikka olen jo kerännyt pitkän listan kirjan miinuspuolista. Harmi, sillä Jungersten vaikutti esikoisellaan paljon lupaavammalta kuin Lika delar liv och luft osoittaa.
Tajusin kerrankin tehdä omat eväät tätä työpäivää varten, josta uupuu lounastauko. Avokado-fenkoli-pinaatti-banaani-kookosmaito-inkivääri sörsseli maistui hieman epäilyttävältä, mutta kyllä tämä kaupan köykäiset smoothiet voittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?