Tänään aamulla havahduin siihen, että omaksuin murheellisen olotilan heti herättyäni. Tai oikeastaan jo ennen heräämistäni, sillä näin levotonta unta enkä nukkunut aamuyöstä kovinkaan sikeästi. Ei kai apeasta ilmeestä hyödy kuitenkaan kukaan. Siksi tein sen ainoan pienen piristävän eleen, jonka ehdin aamukiireessä keksiä, eli sytytin kynttilän.
Aamiaisasetelma on huumeista kertovan kirjan ja mustan kynttilän koristamana ehkä hieman karmaiseva, mutta elävän tulen tuoksu sai pahimman ahdistuksen hälvenemään. Pilvisellä säällä on silti selkeästi lannistava vaikutus, sillä pitkästä aikaa tuntuu, että kaikki on enemmän tai vähemmän blaah.
Unessani satoi lunta, olikohan se enne lähiajoille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?