En usko, että olemassa on sotkuisempaa ja hitaampaa ruoanlaittajaa kuin mä. Pääsin töistä neljä tuntia sitten, ja lopettelen ateriaa vasta nyt. Olen myös todella kärsimätön säätäessäni montaa eri asiaa keittiössä, enkä haluaisi pysähtyä sekunniksikaan minkään ylimääräisen äärelle. Kun viilsin syvän haavan sormeni juureen monitoimikoneen teriä tiskatessani, en malttanut hakea laastaria. Siksi kasvispihveissä saattaa olla bonuksena tilkka verta, hups.
Ulkonäkö on taas mitä on, mutta näistä tuli niin awesome, että kasasin lautaselle neljä ja hain vielä muka aterioimisen lopetettuani vaivihkaa viidennen. Kastikkeena toimi kidneypapu-tomaattimurska-mössö, jonka poikkis valmisti eilen lokakuun teemaani kunnioittaen ilman kanaa.
 |
| Valotus luo mielikuvan jättimäisistä nuggeteista? |
Pirkka-reseptiä soveltaen pihveihin tulee kaalia, porkkanaa, palsternakkaa, fetaa, kananmunaa, jauhoja, maitoa ja mausteita. Seuraavaksi pitäisi keksiä, mihin upotan viisi raakaa punajuurta ja palsternakan jämät. En edes tiedä pidänkö punajuuresta tuollaisenaan.
Kuinka luksusta on päästä töistä jo neljältä tietäen, että palkkaa tulee aikaisesta kotiutumisesta huolimatta kokopitkän työpäivän verran. Olin lähes neuvoton sen suhteen, mihin valuttaisin kaiken vapaan ajan, mutta tässä ravintohommissa puuhaillessa tunnit kaikkosivat jopa liian pikaisesti. Ehdin kuitenkin ottaa jälleen muutamat hölmöt ja rakeiset peilikuvat vaateyhdistelmästä, jonka värit olivat harvinaisen miellyttävällä tavalla sopusoinnussa.
Raportti loppu, heippa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?