Eivät ne mekot sitten innostaneetkaan niin paljon kuin luulin. Onneksi poikkikselta voi lainata kivoja vaatteita, kuten tuo miellyttävä puna-musta-ruutupaita, joka on sopivan kookas päällä.
Heräsin tänään jo puoli yhdeksältä kuskaamaan poikaystävää kavereineen Sipoon metsikköön vaeltamaan ja leikkimään Survivormania. En tule koskaan ymmärtämään viehätystä, joka muka liittyy luonnossa selviytymiseen, erilaisiin tulentekotaktiikoihin tai leiriytymiseen, mutta ei mun varmaan tarvitsekaan niin kauan kuin saan kanavoida omat energiani itselleni mieleisempiin aktiviteetteihin.
Joka tapauksessa taksikuskina toimisen takia jouduin skippaamaan joogan, koska tiet olivat lumisia ja me myöhään liikkeellä kuten aina, mutta lähden sen sijaan huhkimaan viereiselle salille. Olen todella tylsistynyt perinteiseen lihaskuntotreeniin ja haluaisin vain tehdä räjähteleviä liikkeitä funktionaalisen harjoittelun merkeissä, mutta koetan nyt vielä varoa mahdollisesti kipeää reittä ja malttaa sen verran, että voin olla varma lihasteni kestävyydestä. Olen aina aiemmin tehnyt sen virheen, että rynnistän liikkumaan liian aikaisin ja kehittänyt sen takia itselleni turhauttavan pitkäkestoisia vammoja, jotka olisivat pienellä ennakoinnilla olleet vältettävissä.
Vai pitäisiköhän mun vain lähteä imemään itseeni tuota valoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?