Tänään olen tajunnut selkeämmin kuin ikinä, että hermostuneesti kiirehtimällä ei saavuta mitään. Lähdin myöhässä töihin, mutta en tulenpunaisena loimuavasta luonnosta mykistyneenä saanut itseäni pyöräilemään tuhatta ja sataa. Sen sijaan poljin kierrellen ja kaarrellen ympärilläni avautuvaa sadunomaista maisemaa ihaillen, ja olin yllättäen täysin ajoissa perillä.
Kenties tämä läpi työpäivän jatkunut tyytyväinen olotila pitäisi ottaa kehotuksena herätä joka aamu samaan malliin kuin tänään, kun istuskelin sängyn reunalla tapittamassa vaaleanpunaisia pilviä ja siristelemässä silmiäni auringon tunkeutuessa häikäisevästi makkariin. Auringon tilaaminen jokaisen aamun kirkastajaksi ei luultavasti luonnistu, mutta voin sentään vaikuttaa omien mietteideni sisältöön. Tänään ne ovat tällaiset:
 |
| Kuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?