Tein eilen maailman parhaita porkkana-cashewpihvejä. Pelkäsin ensin, että upotin niihin liikaa vahvan makuista korianteria, mutta lopputulos oli mitä maistuvin. Ne näyttävät aivan kekseiltä, mutta ovat mureita ja terveellisiä.
Mitä nyt pääsivät vähän kärtsähtämään.
 |
| Kynttilä kummittelee jälleen |
Tein lisukkeeksi ekaa kertaa ikinä bataattia, ja vaikka se näyttää nahistuneelta ja kuivahtaneelta, olin varsin vaikuttunut lopputuloksesta laskettuani aluksi sen varaan, että saisin aikaiseksi jotain syömäkelvotonta. Tätä satsia ei kuitenkaan tarvitse heittää roskikseen, kuten kävi onnettomalle punajuuripaistokselle.
Työvuoroni piteni kolmella tunnilla, ja nyt odottelen vatsa kurnien, että pääsen kotiin mutustelemaan lisää pähkinäisiä pihvejä. En toki pysty vetämään koko päivää läpi tyhjän vatsan voimalla, kuten joskus hölmönä teininä olisin tehnyt, mutta olen todella onneton keksimään halpoja ja valmiita välipaloja.
Saakoot siis porkkanat toimia alkuruokana porkkanaista päivällistä ennakoiden, mutta täytyy varoa, etten yliannostuksillani kehitä kyllästymistä tähän vihannesten aateliin. Kookosveden jouduin kittaamaan nenääni nyrpistellen, sillä se maistui suoraan sanottuna oksettavalta. Luulin pitäväni kookoksesta kaikissa muodoissa, mutta kookosvesi maistuu enimmäkseen joltakin lapsuudessa traumoja aiheuttaneelta vihannesmehulta.
Tänään koetan unohtaa mielen apeaksi saavan ja täysin yllättäen ilmestyneen mystisen lihaskivun reidessä - se jatkuu vasta kolmatta päivää, mutta en voi mitään epäluuloiselle ja pahinta ennakoivalle asenteelleni näissä fyysiseen kuntoon liittyvissä asioissa - ja suuntaan pikkusiskon kera vaihteeksi arkipäivän keikalle.
 |
| Kuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?