En vissiin onnistunutkaan välttämään syyskauden kirousta. Oloni on mitä mainioin, mutta nenä vuotaa ja keuhkot vinkuvat. Tässä sitä siemaillaan hunaja-inkivääri-juomaa ja pidetään sormet tiukasti ristissä siinä toivossa, että selviän pienellä köhällä ja saikutta.
En sentään jäänyt sohvan pohjalle makaamaan, vaan sain vihdoinkin toteutettua leffatreffit ystävän kanssa. Sitä ennen kävimme luottopaikaksi hiljalleen muodostuvassa Factoryssa, jonka salaatit ovat hintaansa nähden uskomattoman herkullisia ja täyttäviä. Henkilökunta on myös aina jotenkin höpsöä ja hyvällä tuulella, ja tänään sulkemisajan koittaessa meidän pöytäämme tuotiin uusi tuikku ystävällisen kehotuksen kanssa, että syökäähän rauhassa, ei tarvitse hotkia.
.jpg) |
| Sieniä, turskaa, melonia, ananasta, siemeniä ja kuivattuja karpaloita. Kuvan katsominen saattaa aiheuttaa nälän tunnetta |
Mutta se leffa! En kestä. Huonolla tavalla.
 |
| Kuva |
Voisin antaa kunniamaininnan vuoden ennalta-arvattavimmasta ja köykäisimmästä draamasta. Kilpailimme kaverin kanssa siitä, kumpi keksii nopeammin tulevat tapahtumat, ja olimme poikkeuksetta oikeassa. Heti uuden hahmon ilmestyessä valkokankaalle oli päivänselvää, mikä hänen roolinsa on. Ja se heppoisuus. Koko elokuva on pelkkää kaunista pintaa ja yksiulotteista toisten vuoteissa hyppimistä.
Leffan pointti on siis se, että koko elämänsä parhaita ystäviä olleet naiset aloittavat samoihin aikoihin suhteen toistensa juuri täysi-ikäistyneiden poikien kanssa. Ja se on valjun alkukankeuden jälkeen kaikille ihan silleen ok. Öh? Jos olisin tuntenut bestikseni lapsen koko hänen pienen ikänsä, ja tämä bestiksen lapsi yrittäisi yhtäkkiä suudella mua, olisiko reaktioni kaino hymy ja epämääräinen torjuminen, jonka alta kuultaa ilmiselvä tyytyväisyys? Saanen epäillä. Loppua kohden juoneen saadaan kumminkin pienoista potkua. Silti kaikki on vain ihan liian nättiä ja harmonista, ja ainoa syy miksi kehottaisin ketään katsomaan tämän elokuvissa on nimenomaan visuaalisuus. Maisemat ovat kivistävän upeita eikä pääosanäyttelijöidenkään tapittaminen ole mitenkään hirveän ikävää.
Nyt pohdin syönkö irtokarkit loppuun vai väsäänkö tavanomaisen hedelmäilttiksen. Rään valumisen kannalta vitamiinipommi olisi toki varteenotettavampi vaihtoehto, mutta suklaa tuottaa endorfiineja ja hyvää oloahan tässä haetaan?
Matkalla jäätymään. Pakastin ilman muutamaa banaanirasiaa ei ole mistään kotoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?