Tämä on niin H Y V Ä. Juuri nyt en kykene muuhun kuin sykähdyttävien biisien fiilistelyyn ja laiskaan siivoiluun. Jostain syystä se parantaa darraisaa oloa, varmaankin sen mielihyvän takia, jonka puhdistumisen näkeminen tuottaa. Oli niin levoton ja ihmistäyteinen viikonloppu, että tänään on liikuttava slow motionilla. Onnea mulle huomiseen 6:00 herätykseen.
Onneksi olen taas niin innostunut musiikista. Elin liian pitkään vaihetta, jolloin en jaksanut tutustua mihinkään uuteen enkä edes verestää muistojani vanhoilla suosikeilla. Tällä hetkellä lempibiisini menevät kuitenkin vaikutuksensa puolesta melkein kirjoista saatujen elämysten edelle, mikä on järjettömän suuri saavutus. Kun RPK tuli perjantain keikalla lavalle, tunsin hämmentävän valtavaa kiitollisuutta ja onnea. Onneksi joillain on taito luoda taidetta, joka valaisee muiden elämää. Mulla taas ei ole edes kykyä valokuvata tyydyttävästi, sillä alla oleva on selkein ja samalla ainoa otokseni tuosta hehkuttamastani idolista.
Kummajaista nimeltä Stöö on osittain kiittäminen illan parhaasta keikasta.
Jaksoin kerrankin käytellä hiustenkuivaajaa ja muistin, miltä hiukseni parhaimmillaan voivat näyttää. Harmi, että ne latistuivat takaisin normaaliin mitäänsanomattomuuteensa pipon alla viisi minuuttia teini-vessa-peilikuvan ottamisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?