Tein eilen sellaisen satsin ruokaa, että voin toivottavasti ammentaa siitä lounaisiini koko loppuviikon ajan. Aikaa ei mennyt mitenkään ylipaljon, vaan ainoa harmittava kommellus on liian valkosipulimainen maku. Se peittää alleen miedommat komponentit, kuten bataatin. Lopputulos on kuitenkin täyttävä, makean maukas ja viehättävän värikäs.
En silti voi olla katumatta pienesti, että sekoitin yhden valkosipulinkynnen sisältävän tahinikastikkeen tuohon raikkaaseen bataatti-tattari-paprika-seokseen. Olisin voinut nautiskella kastikkeen mieluummin vaikka jälkeenpäin, jotta jyräävät maut eivät olisi dominoineet koko annosta. Mutta eipä auta narista, ensi kerralla tiedän paremmin.
Tänään on jo huomattavasti reippaampi päivä kuin eilen. Ehdin taas lounastauolla kotiin tiskaamaan ja keittämään termoksen täyteen kahvia iltapäivän työrykäisyä varten. En kuitenkaan taida olla erityisen innoissani arjesta, sillä huomasin aamulla töissä koomaillessani, että luulin viikonlopun koittavan huomenna. Jouduin todella keskittämään kaikki voimani aivotoiminnan boostaamiseen ennen kuin oivalsin, että elämme vasta alkuviikkoa. Mutta ei se haittaa, kun illalla odottaa keskivartalotreeni ja ehkä pitkästä aikaa yksi jakso The Wirea nyt kun kuumottava Silta on saatu päätökseen.
Tein tänään niin triviaalin mutta harvinaisen päätöksen, että se on pakko huomioida. Sovin nimittäin itseni kanssa, että saan ruveta pitämään hiuksiani kiinni ainakin silloin, kun ne ovat likaiset ja kun niiden aukinaisina liehuminen tuntuu liian ärsyttävältä. Tänään nuo molemmat vaatimukset täyttyvät, joten laitoin sotkuisen nutturan päälaelle. Ja ah kuinka vapauttavalta tuntuukaan, kun harteita ei paina sotkuinen takkutukka.
Historiallinen hetki vaatii muikean ilmeen.
Kun syksyllä 2012 huomasin hiusteni katkeilevan ja irtoilevan raivokkaaseen tahtiin, lopetin niiden värjäämisen, kiinni pitämisen ja joka toinen päivä pesemisen. En halunnut minkään rasittavan niitä entisestään, sillä koska en ollut ikinä kiinnittänyt huomiota muuhun kuin väriin ja pituuteen, ne olivat päässeet hälyttävään jamaan. Muita syitä kuin perusteellisen hoidon laiminlyöminen löytyy varmasti roppakaupalla, kuten stressi ja heikot ravintoaineet, mutta otin käyttööni kaikki korjauskeinot, enkä ole sen koommin luopunut silloin omaksutuista tavoista. Mutta nyt kapinoin ja unohdan hiuksia koskevat rajoitteet, sillä toivon värjäämättömyyden ja erinäisten ravintolisien nappailemisen riittävän niiden optimaalisen hyvinvoinnin tarpeiksi. Sitä paitsi en jaksaisi aina olla niin äärettömän tiukkis elämän jokaisella osa-alueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?