Kävimme äsken siskojen kanssa nauttimassa ihan parhaasta joululahjasta, jonka saimme äidiltä, nimittäin liput hyväntekeväisyysgaalaan uuden lastensairaalan hyväksi. Tilaisuus järjestettiin Kansallisoopperassa, ja parin tunnin aikana nähtiin yli kymmenen esitystä, jotka koostuivat tunnettujen balettien näytöksistä ja nykytanssiteoksista.
 |
| Kuva |
Vaikka kikattelimme siskojen kanssa hassutteleville (=liikaa yrittäville) juontajille ja yli-innokkaasti taputtavalle yleisölle, oli koko tilaisuus ihastuttava. Olin välillä täysin sanaton tanssijoiden täydellisen vartalonhallinnan edessä, varsinkin kun muistan etäisesti itse, millaista tuskaa kärkitossuilla tasapainottelu on. Kaikki arabeskit, pirutetit ja nostot saivat mut niin hurmioituneeksi, että harmittelin ohikiitävän hetken sitä, että lopetin itse niin varhain kesken. Tiedän, että olisin jäänyt paitsi kaikesta muusta siististä, jos olisin valinnut baletin - niin kuin yleisestikin elämässä, yhden polun poimiessaan tie muille sulkeutuu - eikä itsekurini olisi ikinä riittänyt ammattitanssijan vaativaan ja säntilliseen elämäntapaan, mutta silti.
Voi jos osaisin ojennella raajojani niin eteerisen kauniisti kuin tanssijat tänään lavalla, ja kuinka jännittävältä mahtaa tuntua heittäytyä tanssiin suuren yleisön edessä... Tanssijan vartalon on oltava yksi kauneimmista asioista, mitä maapalloltamme tällä hetkellä löytyy. Ne ovat niin virheettömiä, keijunkeveitä ja uskomattomiin suorituksiin taipuvaisia, että voin vain kiittää onneani, tai oikeastaan äitiäni, että pääsin todistamaan sitä kauneutta. Ja ne kimaltelevat puvut kruunasivat kaiken.
Olen kaipaillut viinilasillista eilisestä asti, kuin vain se pystyisi tekemään viikonlopusta onnistuneen (orastavaa alkoholismia?), mutta tulinkin baletista suoraan kotiin ja aion nyt villasukat jalassa käpertyä sohvalle rakkaine hedelmineni ja jokin kotoisa sarja seuranani poikaystävän rillutellessa ties missä (tiedän kyllä missä hän on, mutta vasta hirveän tivaamisen seurauksena, joten yhtä hyvin hän voisi olla teillä tietymättömillä). Ensin vääntäydyn kuitenkin lattialle foam rollerin kanssa, sillä polveni on taas niskuroinut pari päivää ilmeisesti protestina laiminlyödystä venyttelystä.
Leivoin hirveässä kiireessä kookoskaurakeksejä ennen lähtöä, mutta olemattomien muotoilutaitojeni takia niistä tuli kokkareisia sämpylöitä muistuttavia kasoja. Ihan sama, kunhan maku on ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?