Goddamn monday

Koetan tehdä kaikkeni, että tästä maanantaista tulisi parempi kuin edellisistä harmaista viikonaluista. Tein aamulla harvinaisen poikkeuksen ja söin puuron lisäksi kananmunan ennaltaehkäistäkseni nälän masentavan vaikutuksen. Laitoin aamiaisen ajaksi hempeilevää musiikkia soimaan olkkarin kajareista nostattaakseni mielialaani. Koetin olla huomaamatta ulkona leijuvaa painostavaa värittömyyttä kävellessäni työpisteeltä toiselle. Lähetin myötätuntoisia ajatuksia pojalle, joka pinkoi ohitseni järjettömällä vauhdilla kohti horisontissa siintävää bussia ja epäonnistui yrityksessään vain parilla sekunnilla (olisi se kuski voinut odottaa eikä kaasuttaa ilkeästi pois pysäkiltä juuri, kun pikajuoksijapoju saavutti sen).

Mutta mieleni ei suostu kohoamaan tyytyväisiin korkeuksiin, vaikka puolentoista tunnin ruokatauossa ja illalla odottavassa venyttely+street dance-kombossa pitäisi olla kaikki ainakset mainioon tuuleen. Kaipaisin vain vilttiä, sohvaa ja lohdullista telkkarisarjaa, jollaista mulla ei muuten ole pitään aikaan ollut menossa. Seuraan typeriä kisailusarjoja, kuten Voice of Finlandia ja Masterchefiä, mutta ne eivät suo sitä samaa turvallisuuden ja mielihyvän tunnetta kuin esimerkiksi rakas Gilmore Girls, iki-ihana Cold Feet tai kutkuttava The L Word. Olenko vain tietämätön, vai eikö nykyään enää tuoteta mitään laadukkaita ja kotoisia sarjoja? Ei se ehkä haittaa, sillä usein musta tuntuu, että joudun nykyään valitsemaan joko kirjat tai telkkarin, eikä välimuotoja ole. Liikunta on kuitenkin se ykkösprioriteetti, joten muille itse valitsemilleni vapaa-ajan puuhille ei töiden jälkeen jää erityisen paljon tilaa.

Ei tämä marmattaminen nyt ainakaan auta tätä Hyvä Maanantai-projektia. Kotona lojumista on jäljellä vielä tunti ennen iltapäivän työrupeamaa, joten lysähdän nyt tuohon kaipaamalleni sohvalle ja hukutan aivotoimintani Putouksen turruttavaan tolkuttomuuteen. Ostin sentään kroppaa helliviä ravintoaineita, vaikka kaapeistamme ei hamstrausteni takia löydy kohta milliäkään tyhjää tilaa.