Onneksi 5:50 herätyksellä alkavia aamuja on jäljellä enää 3/4. Tänään myöhästyin tästä kammottavaan aikaan alkavasta remonttivartioinnista aluksi muutaman minuutin, tunsin että silmät putoavat päästä kaiken väsymyksen johdosta, en löytänyt ohjeita sähköpostistani joten istuskelin yksinäni aivan väärällä puolella taloa löytämättä yhtäkään remonttireiskaa, ja suututin talon työntekijät häiritsemällä olemassaolollani heidän arvokkaita aamurutiinejaan aivan turhaan.
Perjantai on onneksi suotu vapaaksi, koska silloin menen koko päiväksi kuuntelemaan erilaisia näkemyksiä ravinnosta. Hyvä niin, sillä jo tänään olin niin kuolemanväsynyt, etten jaksanut panostaa olemuksessani muuhun kuin äärimmäiseen mukavuuteen. Kävin ostamassa miesten pehmoiset ja suuret verkkarit ja hiihtelin menemään niissä tyytyväisenä läpi päivän. Tosin töissä pysyttelin sentään määrätyssä univormussa.
Olin pitkästä aikaa piristävän vaativalla koreografisella ryhmäliikuntatunnilla, jonka huippuinnostava vetäjä on suuria suosikkejani. Hän on aina iloinen tavalla, joka vaikuttaa aidolta, hän valitsee hyvät musiikit ja panostaa tosissaan tuntien sisältöön. Adrenaliini siis pumppasi parin tunnin ajan, mutta nyt olen jälleen koomassa. Nukkumaanmenoaikaan on enää alle pari tuntia, joten joudun kipin kapin siirtymään iltatoimien pariin. Miten hiusten peseminenkin tuntuu niin vaativalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?