Kaiken ulkona ravaamisen jälkeen työvuoro, jossa istutaan koko päivä samassa paikassa, tuntuu taas vaihteeksi piristävältä ja rentouttavalta. Olen nyt muutaman viikon käyttänyt työpäiväni muiden tauottamiseen, jolloin ainakin puolet ajasta menee paikasta toiseen juoksemiseen. Nyt syön rauhassa aamupuuroa (oikeastaan lusikoin sen äsken parissa minuutissa, koska vatsani kurni hälyttävään malliin) ja siemailen kahvia termoksesta.
Näiden herkullisten tummapaahtoisten makusävyjen myötä inspiroiduin hankkimaan kätevämmän välineen kahvin nauttimiseen liikkuvampia työpäiviä varten, ja klikkasin itselleni KeepCupin. Se on BPA-vapaa kertakäyttömukin kokoinen kestävämpi vaihtoehto, jota on toivoakseni helppo pitää aina mukana ja lykätä kahvilan myyjän käteen take away-kahvihimon iskiessä.
Tilasin omani Luomuttaresta, joka tarjoaa useita malleja ja ulkonäköjä. Arvoin pitkään eri värien parissa, mutta jostain syystä lämpimät ja tummat sävyt kiehtovat mua nyt, kuten kirjabloginikin uudistuneesta ulkonäöstä voi päätellä. Ehkä nuo rusehtavat kahvimaisuuteen viittaavat värisävyt kiehtovat myös. Erilaiset neonit ja pastillit himottavat aina, mutta olen huomannut, että valinnanvaikeuden iskiessä kannattaa kuunnella intuitiota ennemmin kuin tarkkaa analyyttistä valikoimista. Se mikä sivua scrollatessa tuntuu mielekkäimmältä ja ystävällisimmältä sai tällä keraa päätyä kauppakoriini.
Joku voisi myös todeta, että kuka hullu jaksaa käyttää näin paljon aikaa ja aivokapasiteettia värin valikoimiseen. Kuppi kuin kuppi, eikö vain? No ei. Kahvi ei varmasti maistuisi läheskään niin makoisalta jostakin tylsästä yksivärisestä tummansinisestä mukista juotuna. Mutta ehkä tämä jauhaminen yhdestä tuotteesta saa nyt kuitenkin riittää. Tosin ei mulla ole sen järkevämpää asiaa näin aamutuimaan.
Joku oli eilen hassutellut Espan puistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?