1. Lyhyt arvostelu tämän vuoden parhaasta kirjasta
Onpa helppo aloitus. Itsestäänselvä vastaus on Louise Boije af Gennäsin Stjärnor utan svindel . Vaikuttavampaa rakkaustarinaa saa hakea kissojen ja koirien kera. Boije af Gennäs on myös haka puuttumaan erinäisiin häiritsevän suuriin epäkohtiin yhteiskunnassamme. Tasa-arvo niin seksuaalisesta suuntautumisesta kuin tulotasosta riippumatta on yksi hänen tärkeimpiä sanomiaan. Sophie ja Kaja - ah, etenkin Kaja - varastivat sydämeni. Jotain kertonee se, että tunsin pienen sykähdyksen äsken, kun muistelin Kajan nimä ja hahmoa pitkästä aikaa.
2. Vaikuttavin muisto tältä vuodelta
Kesän ainoiksi festareiksi osaltani jäivät Lawatanssit. Ne pidettiin keskellä ei mitään, jonne pääsi ajamalla ensin halki puoli Suomea ja vielä kilometrien pituisen pikkuruisen hiekkatien halki. Viikonloppu saattoi olla yksi kesän sateisimmista, joten teltta-alue muuttui nopeasti liejuiseksi mutavelliksi. Päätimme poikaystävän kanssa nukkua autossa kaiken mökkireissulta mukaan tarttuneen roinan keskellä. Molemmat pikkusiskoni pyörivät myös mukana, mutta viettivät suurimman osan ajasta epämääräisissä porukoissaan.
Ekana yönä nukuin viitisen tuntia, jonka jäljiltä olo oli suihkuttomuuteen yhdistettynä kepeästi sanottuna ryönäinen. Olotila kuitenkin koheni lähimmästä kyläpahasesta haettujen bataattiranskisten ja valtaisan salaattibuffetin avulla (söin kyllä muutakin, mutta unohdin jo mitä), ja festarialueelle palattuamme nuorin siskoni hävisi telttojen sekaan edellisenä yönä solmimiensa uusien jännittävien tuttavuussuhteiden innoittamana.
Jäimme kaksistaan poikaystävän kanssa, joten katsoimme parhaaksi kerätä rauhassa voimia illan esiintyjäkaartia varten. Avasimme autosta ovet, laitoimme radiosta häpeilemättömästi teinikanavan pauhaamaan, istahdimme takaluukun reunalle ja aloimme lipittää punaviiniä suuresta tonkasta. Suolapähkinöiden napostelu kruunasi hetken ja paransi viimeisetkin krapulan rippeet. Erityisen muistettavan hetkestä teki se, etten ollut aikoihin tuntenut yhtä vahvaa kiintymystä poikaystävääni. Nauroin vatsani kipeäksi ja melkein harmistuin, kun tuli aika lähteä seuraamaan räppilavan tarjontaa. Edelleen muista tuon takakontissa istuskelun yhtenä kesän kohokohdista.
Myöhemmin yöllä, poikaystävän jo luovutettua ja siskojen kadottua ties mihin, talsin yksinäni Laineen Kasperin keikalta kohti autoa pitkin loputtomalta tuntuvaa sysipimeää hiekkatietä. Viimeisten biisien aikana kaatosade oli yltynyt paksuksi sadeseinämäksi, joka kasteli jokaisen läpikotaisin ensi sekunneista lähtien. Olin ymmärtänyt varustautua vedenpitävästi, mutta unohtanut höttöiset lenkkarit jalkaan. Oloni oli silti luultavasti huomattavasti viihtyisämpi kuin niillä ihmismassoilla, jotka kykkivät läpimärkien telttojensa alla sortseissa ja topeissa. Niinpä lompsin menemään halki lainehtivien mutakasojen, ja juuri kun olin kääntämässä selkäni festarialueelle, vilkaisin sinne vielä kerran. Alue sijaitsi eräänlaisessa laaksossa, joka levisi edessäni autiona ja vesisateen utuistamana. Valtaosa porukasta oli siirtynyt sateelta suojaan, ja kuulin vain etäisen jumputuksen psykemusaa soittavilta lavoilta, joiden yllä vilkkui taukoamatta sateenkaaren väriset valot. Alkoholilla saattoi olla osuutta liikutukseeni, mutta siinä hetkessä suorastaan mykistyin näyn kauneudesta ja jonkinlaisesta kohtalokkuudesta. Tilanteen olisi viimeistellyt tämän soimaan pamahtaminen:
Mutta sateen humina toimi taustamusiikkina kyllä lähes yhtä hienosti.
3. Suloisin tänä vuonna tapaamani eläin
Tänä vuonna olen tutustunut vain yhteen uuteen eläimeen, joka on siskoni pikkuinen Bingo. Se on melkoinen rasavilli, mutta sitä rakastettavampi.
Tuo toinen vanha tuttu tuo myös mieleen valtaisasti läheisiä muistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?