Olen laiminlyönyt kirjoittamista nyt aivan liikaa. Pari päivää istuin kohteessa, jossa päivän ainoihin tehtäviin kuului kahvitarjoilujen järjestäminen ja laskujen skannaaminen. En tietääkseni ole ammatiltani sihteeri, mutta nyt olen kokenut senkin kuoliaaksi tylsistymisen ohella. Tänään olen jopa onnellinen, että saan olla päivän vanhassa tutussa paikassa ja ennen kaikkea yksin. Olen kaksi päivää pakottautunut jutustelemaan niitä näitä ennestään tuntemattoman henkilön kanssa, ja vaikka en nykyään luokittele itseäni toivottomaksi erakoksi, on jatkuva kaksistaan oleminen uuvuttavaa.
Joululoma sattuu täydelliseen ajankohtaan kahdessakin mielessä. Vuoden pimein aika vaatii pidemmän ajanjakson, joka suo vapauttavan akkujen latauksen, ja onnekkaasti kaikki pyhäpäivät osuvat arkipäiville. En edes tiedä saanko niistä palkkaa, mutta otan ne avosylin vastaan.
Ainoa mieltä hiukkasen mustaava asia on tämä lumettomuus. Sunnuntaina pyrytti oikein lupaavaan malliin, mutta kaikki valaiseva valkeus katosi yhdellä hujauksella, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
What the hell?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?