tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulukalenteri viimeinkin

Aion nyt hypätä jälkijunassa blogijoulukalenterien maailmaan, kun löysin ensimmäisen version, joka ei vaikuta työläältä tai aikaavievältä. Kun koetan samaan aikaan seurata 30 päivän lukuhaastetta - joka on muuten osoittautunut paljon vaikeammaksi toteuttaa päivittäin kuin alkuun oletin - en viitsi ottaa hoitaakseni yhtään enempää panostusta vaativia listoja. Tämä Helen Alfvegrenin blogista napattu kalenteri on sopivan vapaa siinä mielessä, ettei luukkuja varten tarvitse askarrella mitään, eikä vastausten pituutta ole määritelty missään.

1. En kort recension av den bästa boken jag läst i år
2. Det starkaste minnet från 2013
3. Det gulligaste djuret jag träffat under året
4. Utan tvekan den låt jag lyssnat mest på!
5. Den finaste kramen jag fått
6.  Det här fick mig att börja gråta
7. Den bild jag är mest nöjd med
8. Av alla filmer jag sett det här året är det här den bästa
9. Det blogginlägg som jag vill att alla ska ha läst och varför
10. Det godaste jag ätit!
11. Sommarkvällen som jag aldrig ville skulle ta slut
12. En mycket trevlig överraskning!
13. Något som gjorde mig riktigt stolt
14. Det finns många bra serier men det här är den jag tyckte mest om
15. Tack för att du är min vän!
16. Den bild som representerar mig 2013
17. Ett användbart tips eller knep som jag vill dela vidare
18. En resa jag gärna gör om
19. Årets mest minnesvärda konsertupplevelse
20. Det här är jag som mest tacksam för
21. Jag blir så lycklig av den här bilden!
22. Det bästa beslutet jag tagit och varför
23. Det finaste meddelandet jag fått under året
24. Valfri rubrik som du vill lägga till

Olen koettanut syödä aamiaista yli tunnin ajan, mutta koska normaalit ihmiset elävät jo lounasajassa, on tehtävä äärimmäisen haastava. Aina kun aula hiljenee sekunniksi, on hissi jo matkalla alas tai rappukäytävässä kaikuvat askeleet. Jos työntekijät malttavatkin rauhoittua hetkeksi ruokalan ja toimistotilojen välillä ravaamisen suhteen, on joku kaduntallaaja eksyksissä ja riuhtoo väkivaltaisesti lukossa olevaa ulko-ovea. Onneksi oma lounastaukoni sijoittuu siihen iltapäivän suvantovaiheeseen, kun muut pakertavat yläkerrassa ja alkavat vasta valmistautua kotimatkaan. Toki olisi kätevämpää syödä rauhassa siihen tarkoitetussa tilassa, mutta kun sellaista mahdollisuutta ei ole, on tyydyttävä salasyömiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä kuuluu?