Joulukalenterin luukut 13-19

Olen nukkunut huomattavan vähän ja ärtsyilen kaikesta. Sain uuden koneen synttäri- ja valmistujaislahjaksi ja olen tuijottanut sitä nyt neljä tuntia yrittäen saada kaiken toimimaan. Ehkä pieni tauko joulukalenterin kysymyksiin vastailun parissa rauhoittaa aivoni, tai sitten ei. Tunnen käyväni ylikierroksilla ja koomaavani samanaikaisesti.

Tuon yllä olevan kirjoitin sunnuntaina. Olen vissiin hieman liian busy bee, kun en ehdi edes yhtä tekstiä saada kokonaan valmiiksi. Uusi yritys nyt neljä päivää myöhemmin.

13. Mikä sai minut todella ylpeäksi

Reaktioni stressaaviin asioihin e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Olen edelleen melkoinen hermoilija, mutta kuitenkin valovuosia edellä aiemmasta itkupotkuraivareita vetelevästä minästä.

14. On olemassa paljon hyviä sarjoja, mutta tästä pidin eniten

Tänä vuonna laadukkain uusi tuttavuus on ollut Solsidan. Se on herttainen, hulvattoman ruotsalainen ja putkeen katsottuna täyttä timanttia, joka laittaa vatsalihakset koville huumorillaan.

15. Kiitos että olet ystäväni!

Niin Emma, kiitos. Olet ykkönen. Vaikka emme näe kuin muutaman kerran vuodessa, nauran eniten kippurassa ja uskallan uskoutua syvimmiten juuri sun seurassa.

16. Kuva, joka edustaa minua 2013

Koen voivani huomattavasti paremmin kuin viime vuonna, mikä tietysti pistää hymyilemään useammin. Myös työnhaku on erittäin ajankohtaista, ja käytän tätä kuvaa ansioluetteloni ylänurkassa.

17. Käytännöllinen vinkki, jonka haluan jakaa eteenpäin

Bataatista on moneksi. Kannattaa opetella pitämään siitä, sillä se on hyvä korvike perunalle ja taipuu kaikenmoiseen.

18. Matka, jonka teen mielellään uudestaan

Haluaisin taas risteillä Tukholmaan. Viimeksi kaupunkikierros jäi liian lyhyeksi, enkä osannut nauttia laivan sekoilumeiningeistä. Ei sillä, että se porukka koskaan innostaisi liittymään räkäiseen humalaiseen seuraansa, mutta voisin silti katsella menoa suopeammin silmin silloin kun laivan yökerhoon kerran vaivaudun.

19. Vuoden ikimuistoisin keikkakokemus

Näitä on kaksi, enkä millään osaa valita nautinnollisinta. Ekana mieleen juolahtaa Polarsoulin levyjulkkarit Tavastialla syyskuussa. Pääsimme siskon kanssa änkeytymään eturiviin, ja huikean kokoinen esiintyjäkaarti oli silkkaa priimaa. Keikan jälkeiset dj:t pistivät parastaan, ja sukelsin täysin rinnoin musiikkiin sillä aikaa kun siskoni riehui toisaalla. Olen syksyn aikana oivaltanut, että yksin tanssiminen on parasta viihdettä.

Muistelen lämmöllä myös kesän Hustle Hki:ta, sillä se oli ensimmäinen kerta ikuisuuteen, kun menimme yhdessä poikaystävän kanssa seuraamaan liveräppiä. Vaikka kävimme suhteen alkuaikoina jatkuvasti keikoilla, lopetimme jossain vaiheessa kokonaan. Itse festareiden tarjonnasta ykkössijalle kohoaa Eurocrack, sillä yllätin itseni rakastumalla heihin täydellä antaumuksella. Taisin siinä vaiheessa käsittää ensimmäisen kerran, että musiikkimieltymykseni ovat muuttuneet hurjasti siitä, mitä luulin niiden olevan. Suomiräp on yhä parasta, mutta suosimani tyylisuunta on eri kuin ennen. (RPK on paras.)