... ruoka. Ensin pitkästä aikaa kotiaamiainen, jota ei ole työaamuna tapahtunut ainakaan kuukauteen. Sitten ehdin kaikista peloistani huolimatta kipaista hakemassa myöhäisen lounaan viiden tunnin kaupungilla ravaamisen jälkeen. Nyt käyn nappaamassa kahvimukillisen ja toivon sen tainnuttavan päänsäryn. Enää pari päivää viikonloppuun ja lauantaihin, jota olen odottanut kovemmin kuin pikkutyttönä joulupukin lahjasäkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?