Arkisukellus

26. Where you slept

 

Olemme hyvin laiskoja petaamaan, myös silloin kun päivä kuluu ilman töitä tai muita velvollisuuksia.

Tunnen pienoista häiritsevää ärtymystä sen johdosta, etten hoitanut blogin joulukalenteria loppuun, mutta ehkä pääsen yli tästä epäkohdasta. Keksin varmasti hyödyllisemmän tavan purkaa joulukalenterin kysymyksiin vastaamisesta yli jääneet energiat. Kuten näiden herkullisuuksien kuvaaminen.

Tein eilen sykähdyttävän suuren kupposellisen chai-teetä saman reseptin mukaan kuin mistä väsäsin joululahjat sukulaisille. Siemailtavaa riitti ainakin tunniksi, mutta se ei suinkaan heikentänyt chai-himojani. Taidan ottaa samanlaisen annoksen keittelyn ohjelmaani taas tänä iltana, sillä lämmin mukillinen makuaisteja hivelevää teetä kruunaa varmasti saunaillan.

Olen kuvitellut päihittäneeni talvimasennuksen sekä ravinneeni mieltäni ja kehoani aivan riittämiin erilaisilla vitamiinipitoisilla valmisteilla, mutta kun sain eilen itkupuuskan toisensa perään muun muassa metron liukuportaissa, keskellä ruokakauppaa ja kotitalon hississä, jouduin kiristelevin hampain myöntämään synkän vuodenajan vieneen voiton jälleen kerran. Jos koen suuren luokan kriisinä sen, että en muistanut katsoa reseptiä seuraavan päivän työlounaan varalle vaan että olin velvoitettu improvisoimaan kaupassa, lienee paikallaan jäädä pidemmälle hermolomalle. Se ei nyt kuitenkaan käy päinsä, joten saan luvan turvautua akuuteihimpin ratkaisuihin. Uuden vuoden lupaukseni on siis se, että pidän jonkin aikaa tarkkaa taulukkoa kaikesta siitä, mihin vuorokauteni tunnit kuluvat, ja teen sen pohjalta tarvittavat priorisoinnit, jotta en jatkossa tuntisi hukkuvani hallitsemattoman työmäärän alle.

Onneksi mielikuvitukseni pelasi eilisen paniikkivollotuksen aikana sen verran tuotteliaasti, että keksin ainekset täyttävään ja makoisaan lounaaseen. Halloumi-pinaatti-paprika-munakkaasta riitti kahdelle päivälle, ja nyt voin taas lekotella ilman ruoanlaitollisia velvollisuuksia viikonlopun yli. Tosin mielessäni leijailee jokin kutkuttava raakapiirakan tai -muffinsin resepti, joten koska en ole tehnyt yhtäkään suunnitelmantynkästä koko viikonlopuksi, voi hyvinkin olla, että rehkin keittiössä jo tänä iltana. Jossain vaiheessa täytyy hyödyntää sekin, että yksi joulun parhaista lahjoista oli Punnitse & Säästä:n lahjakortti.

Kiintoisaa, kuinka kahdeksan tunnin työpäivät lentävät hujauksessa ohi, kun on tottunut kymmentuntisiin vuoroihin. Olin suunnitellut lukevani läpi kaikki rästiin jääneet blogit, kirjoittavani pitkän ja asiaan paneutuneen kirja-arvion ja lopuksi katselevani jonkin sivistävän dokkarin Areenasta, mutta eihän tässä viimeisessä tunnissa ehdi tehdä enää melkein mitään. Alan muuten oivaltaa, miksi tunnen juoksevani hermorauniona aikataulusta toiseen. Ettei vain stressitaipumukseni perimmäisin syy olisi juuri tuo tapa haalia päivän täytteeksi pitkiä listoja täynnä miellyttävää mutta ei erityisen tarpeellista tehtävää.