Suokki

Hymy #9 

Hymy #10

Perjantailta ei tarttunut kameraan yhtään todistusaineistoa, mikä lienee ihan hyvä, kun miettii käytöstämme DTM:n lavalla ja tangolla. Jäin viimeiseksi tunniksi yksin bailaamaan ja silti tunnen edelleen olevani tanssivajareissa. Missä ne kaikki kuumat kesäöiset juhlat ovat, joista haaveilimme koko synkän talven Mustan Härän teinihelvettiin jonottaessamme?

Lauantai oli joka tapauksessa niin idyllisen täydellinen, että perjantain hieman liian viininhuuruiset tuparit ja tanssahtelut jäivät pian unholaan. Sain itseni nuhjuiseen olotilaan nähden kiitettävän raikkaan näköiseksi ja pakkasin kassin Suomenlinnaa varten. Oikeastihan sinne pääsee vartissa, mutta matkustaminen veden yli luo kuvitelman suuremman luokan retkeilystä. Löysin niin aurinkoisen ja aution pläntin vedenrajasta, että en meinannut uskoa tuuriani. Olin nimittäin täysin hakoteillä lautasta saaren kamaralle astuessani ja talsin arpomalla satunnaiseen suuntaan. Viimeisimmät kerrat Suomenlinnassa olen aina seurannut ex-poikkiksen viitoittamaa tietä ja luottanut huolettomasti hänen suunnistuskykyynsä (ei yhtään aiheetta), joten nyt olin aidosti yllättynyt, että osasin navigoida suht samaan suuntaan.

Ehdin makoilla paksun romaanin kanssa kuuntelemassa kallioon lyöviä aaltoja noin tunnin verran ennen kuin eräs tuttava liittyi seuraan ja teki päivästä kullanarvoisen. Hän oli mulle erityisen tärkeä ystävä kolmisen vuotta sitten, kunnes yhteydenpito kuivui kasaan ja mä erkaannuin joukosta. Lauantaina tunsin väliemme jälleen lämpenevän ja huomasin sen merkitsevän mulle enemmän kuin olin ymmärtänytkään. Horisontissa väijyneestä kummallisesta raskaasta pilvipeitteestä huolimatta päivästä jäi ainutlaatuisen valoisa muisto.

Nyt en jaksa turista enempää, sillä joudun raahautumaan töihin jo yhdeksän tunnin päästä. Sunnuntaina viihdyin siskon kohta syntyvän vauvelin kunniaksi järkätyissä babyshowereissa (kommunikoin suurimmaksi osaksi Bambin kanssa), eilen koetin päästä maanantaimasiksesta herkkuruoan avulla (hiillostettu lohi vei makunautinnon astetta pidemmälle) ja tänään meinasin hihkua ilosta, kun lääkäri sanoi nilkkaani väänneltyään ja puristeltuaan, että kaikki liikunta on kivun rajoissa salittu. Siispä viiletin salille ja hikoilin painojen alla, kunnes oli aika palata töihin heilumaan mopin kanssa. Nykyäänhän voin kutsua itseäni myös siivoojaksi, uraohjus kun olen.

Hymy #11

Hymy #12

Hymy #13