En jaksa nousta sängystä mahakipuisena, kuumeisena ja pahoinvoivana, joten päädyin selailemaan satunnaisten facebook-kavereiden seiniä. Erään tyttösen tammikuinen päivitys johdatti Hesarin artikkeliin Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan, jonka keskivaiheilla isketään kultasuoneen:
Niin simppeliä, ja kuulen samaa mantraa toistettavan töissä muodossa tai toisessa lähes päivittäin. Silti se unohtuu arjen vilinässä aivan liian vaivattomasti.
Parisuhteessani sain toistuvien masis- ja itkukohtausteni aikana usein kuulla, että mun pitäisi vain "fuck it". Silloin en käsittänyt, miten suhtautumistapa toimisi käytännössä, vaan pidin asennetta samanaikaisesti liian haastavana ja yksinkertaisuudessaan typeränä. En edelleenkään ole mikään mielenhallinnan guru, ja totta kai vaikeita päiviä on ajoittain, useimmiten syyttä. Silti uskaltaisin väittää, että nyt mä tajuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?