Taas tämä tuttu, kyllästyttävä sunnuntaiahdistus. En lainkaan haluaisi mennä töihin huomenna, sillä vaikka paikka itsessään on rento ja ilmapiiri miellyttävä, haluan tehdä jotakin mielekkäämpää, haastavampaa, palkitsevampaa, luonteelleni sopivampaa. Ensinnäkin olisin onnellinen, jos saisin joskus elämässä tehdä muuta kuin asiakaspalvelua. Toiseksi haluaisin hyödyntää taitojani, jotka merkitsevät itselleni eniten, eli lähinnä kirjoittamiseen tai urheiluun liittyviä. Kolmanneksi toivoisin suurehkon yrityksen luomaa turvaa ja vakiintuneen työporukan yhdessä muodostamaa ammattitaitoa.
Missä nämä tekijät konkreettisesti yhdistyvät, siitä mulla ei ole aavistustakaan. Olen nyt käyttänyt pari tuntia siihen, että surffailen feminististen järjestöjen ja nuorisoliittojen sivuilla. En osaa kertoa syytä harhailuni kohteille. Niiden lisäksi navigoin Ruohonjuuren sekä Punnitse & Säästän sivuille leikitellen kauppiaaksi ryhtymisen idealla. Joko tavoitteeni ovat liian matalalla huonon itseluottamuksen takia, tai sitten alitajuntani ajaa mua pois kaikesta, mikä liittyy koulutukseeni. Kirjallisuuden yhdistäminen näihin aloihin on suhteellisen haastava tehtävä.
Yhtäkään hakemusta en vielä lähettänyt, sillä sekavuuksissani en edelleenkään ole keksinyt, mitä todella haluan. Ei kai auta kuin jatkaa todellisuuspakoa Sinkkuelämän syövereissä ja palata asiaan huomenna, jolloin olen toivoakseni tarmokkaampi ja luottavaisempi oman kykeneväisyyteni suhteen. Jos ajatukseni pysyvät samanlaisessa hämmentyneessä mytyssä, otan kai asiakseni vierailla TE-toimistossa kyselemässä vinkkejä uravalintaan liittyen. Enpä olisi etukäteen arvannut, että olen yli puoli vuotta valmistumisen jälkeen enemmän eksyksissä kuin ikinä. Elämästäni on kulunut vähintään neljäsosa, ja tässä sitä vain haahuillaan tyytymättömänä hanttihommasta toiseen. Eksistentiaalinen kriisi tästä painostavasta sunnuntai-illasta vielä puuttuikin.
Ei kuitenkaan unohdeta päivän positiivista hetkeä. Ristin 100 päivän haasteen tästä eteenpäin yksinkertaisesti Hymyksi. Hymy #4 olkaa hyvät:
Meri ja aurinko, kiitti valoisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?