Helteitä

Unohdan näköjään aina valokuvien oton silloin kun kesän parhaat päivät ovat meneillään. Lauantai oli niin mieletön, että lähtiessämme Suomenlinnasta iltaa kohden emme voineet puhua muusta kuin siitä, kuinka haikeaa oli lopettaa retki niin aikaisin ja kuinka meidän on pakko tehdä aikaa vielä vähintään yhdelle samanlaiselle reissulle.

Hymy #21, kuvaajana ehkä Mari

Tässä vaiheessa en edes itse ollut enää paikalla, mutta korttipakka on mun, joten tämän huijausvalokuvan käyttö hyväksyttäneen. Jakauduimme loppuiltaa kohden eri tukikohtiin, joista itse valitsin Tattarisuolla epäilyttävillä tappovälineenomaisilla työkaluilla varustetussa kontissa pidetyn Korkkifestin. Mikidi & Gaiafin keikka oli ainoa, jonka jaksoimme katsoa, ja se tempaisikin nopeasti mukaansa. Tyyppien yleisö tuntuu aina olevan muutaman asteen iloisemmalla meiningillä mukana kuin perus räppikeikkakatsojat, mitä en biisien riemukkuutta ja esiintyjien valloittavaa lavariehumista ajatellessani yhtään ihmettele.

Kuvaaja: Emilia

Eilen onnistuin taas kuin ihmeen kaupalla heräämään darrattomana, ja suhailin pyörällä toimittelemassa asioita hikoillen kuin pieni sika. Koetin laittaa niin pienet vaatteet kuin mahdollista, että olo olisi vain 99 eikä 100% tukala, mutta keksinnölläni ei ollut toivottua vaikutusta. Pikemminkin hikisyyden aste vain korostui, kun kankaassa ei ollut tarpeeksi pintaa, mihin kosteus pääsisi imeytymään. En sitten ole ylpeä tästä ällöttävästä inhorealistisesta puolestani, jonka kesä ilmeisesti kaivaa esiin.

Eilisen huippuhetki oli aivan heittämällä se, kun pidin hurmaavaa kummipoikaani sylissä ekaa kertaa. Voisin tuijotella sitä myttynaamaa loppuelämäni.

Hymy #22