Elämän ihmeitä

Olen aina kammonnut kaikkia vauvajuttuja, en osaa olla lasten kanssa enkä ymmärrä viehätystä (jopas annan itsestäni lämpimän kuvan). Mulla on ennestään yksi kummipoika, joka on suloinen ja hassu, mutta en tiedä miten käyttäytyä luontevasti hänen seurassaan.

Toissapäivänä siskostani tuli äiti, ja oloni on jotenkin täysin mullistunut. En ole tavannut pikkuista pirpanaa vielä, mutta itkin valokuvalle ja olin oudoissa sfääreissä koko keskiviikkoillan. Mitä luultavimmin pääsen tutustumaan poitsuun huomenissa, ja odotan tapahtumaa jo hyvin malttamattomana. Ehkä munkin äidinvaistot heräävät joskus elämässä, jos tädiksi tuleminen tuntuu näin merkitykselliseltä.

Onnea Cisi ja Jonde, teistä tulee huippuvanhemmat!