Tämä maisema EI kuvaa viimeaikaisia olojani. Tämä naama sen sijaan kuvaa:
On yllättävän rankkaa siivota kolmea joogasalia joka päivä. Jatkuvasti tulee joku pikkuinen tehtävä, joka vaatii huomiotani heti, ja ohessa pitäisi pitää huonomuistisissa aivoissa listaa siitä, kuka tarvitsee ovenavauksen milloinkin, kenen joogatunnit vaativat poikkeusjärjestelyjä tilojen tai tuuraajien osalta ja koska on suotavaa, että kökötän itse toimistossa moikkailemassa asiakkaita. Onneksi tämä singahtelu on ensi viikon jälkeen loppu, kun elämäniloinen ja tomera pomoni palaa ja pääsen itse Sveitsiin loikoilemaan.
Eilen onnistuin sotkemaan aikatauluni niin pahasti, että en syönyt koko työpäivänä muuta kuin puuroa ja banaanin. Olin seitsemän maissa niin puhki, että en tiennyt kävinkö ylikierroksilla vai viruinko kuoleman kielissä. Hyppäsin keskustaan vievään sporaan ja laahauduin luottopaikkaani Factoryyn jälleen kerran. Kuinka se salaattibaari voi tehdä mut niin älyttömän onnelliseksi jokaisella vierailulla? Tiedän veisaavani samaa virttä, mutta tässä miljoonannes kuva saman ruokapaikan taivaallisista antimista.
 |
| Hymy #15 |
Palasin huomattavasti paremmalla tuulella takaisin töihin tekemään viimeiset silaukset ja vaelsin sitten päämäärättömästi Kampin kautta Töölönlahden varrelle istuskelemaan. Hain pari päivää sitten kirjastosta Nina Björkin Under det rosa täcket-teoksen, joka on selkeästi, oivaltavasti, monipuolisesti ja älykkäästi kirjoitettu opas feminismin saloihin. Tunnen että mulla on tuon aiheen kanssa hirvittävästi tekemistä, enkä oikein ole päässyt perille omasta kannastani, mutta siitä olen ainakin satavarma, että feminismi on muodostumassa olennaiseksi osaksi elämääni. Harvemmin suutun tai edes korotan ääntäni mistään, mutta tämän aiheen tiimoilta en pysty pysyttelemään neutraalina. Jos joku ystäväni sanoo, ettei ole feministi, en tiedä pystynkö enää koskaan arvostamaan häntä.
 |
| Hymy #14 |
En kuitenkaan malttanut syventyä tähän iltamyöhällä sen enempää, vaan jatkoin ristiretkeäni Hakaniemen puolelle ja liityin Om'puun asettautuneiden kavereiden seuraan. Kerrankin osasin tulkita mielialani oikein ja kävi kuten olin toivonutkin: piristyin valtavasti poitsujen seurassa, enkä tarvinnut kuin minilasillisen punaviiniä sen parituntisen ratoksi, minkä tuolla leppoisassa kuppilassa viihdyin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?