Huomaa, että pidempi vapaa lähenee, kun normaalisti pidättyväiset ja asialliset ihmiset tulevat jutustelemaan turhia ja tekevät hellyttäviä yrityksiä vitsailun suuntaan. Myös jokaista pöytää koristavat pikkuisia pääsiäismunia täynnä olevat iloisen väriset kulhot sekä 4 tuntia normaalia aikaisemmin päättyvä työpäivä kertovat, että jotain on meneillään. No kyllä mä nyt muutenkin olen ihan perillä siitä, että pääsiäinen on ovella.
En muuten yhtään tajua macaronseja. Jos niitä on tarjolla, syön kyllä toiveikkaasti palasen, mutta makuhermoni muuttavat ne suoraan kuiviksi ja pahvisen makuisiksi. Tilanne korjaantui suklaan suloisella hivelyllä, vaikka nyt kaduttaa, että vedin sokerista moskaa tyhjään vatsaan. Voin vain kuvitella kaikki haitalliset ilmiöt, jotka se mahdollisesti elimistössäni aiheuttaa. Mutta olihan tuossa sentään neljä päivää sitten keitelty kananmuna tasapainottamassa tilannetta, joten voin ainakin huijata itseni ajattelemaan, että söin hyödyllisen aamiaisen.
On erityisen piristävää, kun porukka käyttäytyy normaalista poikkeavasti. Nautin samanlaisesta hiljentyneestä tunnelmasta viimeksi päivää ennen uutta vuotta, kun olin töissä enkä joutunut tekemään yhtään mitään, koska vain murto-osa ihmisistä oli paikalla. Tyhjissä toimistotiloissa on jotakin erityisen vetoavaa, ja olen aina pitänyt hämmentävän paljon niistä tilanteista, kun olen yksin töissä. Sen takia en nuorempana häiriintynyt siitä, että jouduin uhraamaan muutaman tunnin kesäisistä sunnuntai-iltapäivistä laivarahtien laskutusten kanssa näpertelyyn kesätöissäni Finnlinesilla. Hämärä avokonttori, sirisevät lamput ja päättymättömiltä tuntuvat käytävät tarjosivat mitä mainioimpia tilaisuuksi keittiön kaappien herkkutilanteen kartoittamiseen ja puolituttujen tätien työpisteiden tsekkailuun. Rakastin hiippailla sukkasilteen ympäri tiloja, jotka normaalisti vilisivät pukumiehiä ja huokuivat bisnesmaailmalle tyypillistä hektisyyttä.
Eilen lähdin potentiaalisesta uudesta työpaikasta helpottavan hyvillä mielin. Ajatukseni alkavat jo kääntyä enemmän toiveikkuuden ja innostuneisuuden kuin lohduttomuuden puolelle. Sekin huojentaa mieltä, että toimistolta on alle vartin kävelymatka näin upeiden maisemien äärelle. Istuskelin taas kallion reunalla ja tiirailin kaukaisuuteen, hengitin tahallaan mahdollisimman syvään enkä ajatellut yhtikäs mitään. Voin jo nähdä itseni samalla pläntillä muutaman kuukauden päästä lämpimässä kesäilmassa viettämässä leppoisaa lounastaukoa, kokien toivon mukaan varmuutta siitä, että olen oikeassa paikassa ja osaan hommani. Ehkä sorrun turhan optimistiseen toiveajatteluun, mutta tulevaa pelkäämällä ja manaamalla en ainakaan pääse haluamaani pisteeseen.
Toissayönä nukuin luksukset kahdeksan tuntia ja huomasin pursuavani energiaa, iloa ja tyytyväisyyttä heti aamusta. Hölisin työkavereiden kanssa intoa puhkuen ja ihailin aina tilaisuuden tullen hiuksiani, jotka olivat taas pesun jäljiltä miellyttävän pitkät ja raikkaat. Se ei tosin ehkä näkynyt enää illalla neljä tuntia kestäneen uuden kassajärjestelmän ja muiden upouusien asioiden pänttäämisen jälkeen.
Olen ilmeisesti niin luottavainen uuden työn suhteen, että päästin heti taloudellisia ohjaimia löysemmälle ja tein pari erityishankintaa. Kaupassa kulutin varojani tuotteisiin, jotka menevät enemmän impulssiostoksiin kuin järkiperäisiin tarpeisiin, ja sain myös viimeinkin kiikutettua kotiin päiväpeiton. Se on tosin ollut listalla muutosta asti, ja luo heti sellaista selkeyttä ja siisteyttä, että oli jo aikakin. Ruokaostoksetkin maksoivat huimat 15 euroa ainoan ei-pakollisen ostoksen ollessa tyrnijauhe - jota voin puolustella terveysvaikutuksilla - että tuskin uppoan köyhyyden suohon tämän shoppailukierroksen jälkeen.
Tänään olin ajatellut osallistua puolen tunnin räjähtävään intervallitreeniin aikaisin loppuvan työpäivän kunniaksi, mutta lihakseni kipinöivät kivusta vielä toissapäiväisen bodycombat-rutistuksen jäljiltä siiihen malliin, että en ehkä yksinkertaisesti pysty. Harkitsin sen sijaan käydä pyörimässä urheilukaupoissa uusien lenkkareiden toivossa ja viritellä juoksukuntoani henkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?