Näistä lauantaiaamuisista kahvintuoksuisista euforioista täytyy ottaa kaikki irti, ne kun luovat niin jättimäisen kontrastin arkiaamujen masentuneelle laahustamiselle. Jossakin ensimmäisen ja toisen kupillisen välimaastossa mieleni tekee hihkua innosta ja hyppiä tasajalkaa odotuksesta, vaikka mitään kummoista ei olisi tapahtumassa. Tänään ohjelmaani kuuluu hyvää vauhtia traditioksi muodostmaisillaan olevat personal trainer-sessiot työpaikan salilla, siirtyminen Espooseen saadakseni auton käyttööni ensimmäisen muuttokuorman viemiseksi, ja illalla asemoidun Töölöön tyttöiltaan juomaan viiniä ja mussuttamaan herkkuja.
Tietysti iloitsen myös sitä, että sain pitkästä aikaa päivitettyä kirjablogia. En ole lähimainkaan tyytyväinen puutteellisen analysointikykyni tasoon käsitellyn kirjan lukemisajankohdasta vierähdettyä jo reippaasti yli kuukausi, mutta sainpahan edes jotakin aikaiseksi.
Olen ottanut jälleen projektikseni lukea kaikki vanhat päiväkirjani, ja vaikka ymmärrykseni ei riitä osaan teinimäisistä mielipiteistäni - "onks kaikki 20v jätkät noin säälittävvii?" olen kirjoittanut tyypistä, joka pyysi puhelinnumeroani ollessani itse huimat 17v - saan muistelmistani tarvittavaa perspektiiviä ja tietysti puhdasta viihdearvoa. Kaikenlaista elämässä voikaan käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?