Olin pari vuotta töissä Pursimiehenkadun Crustumissa, ja olen edelleen täysin puolueettomasti sitä mieltä, että siellä oli kaupungin paras brunssi. Tietty raivostutti aina kun pomo oli ylitarkka jostain ruokien asetteluista ja astioiden kiiltävyydestä, mutta nyt kun kahvila on myyty SIS. Delille, huomaa, kuinka paljon merkitystä pikkujutuilla on.
Konsepti aamubrunssissa on suunnilleen sama, mutta taso on laskenut hurjaa kiitoa. Brunssin tarjonta on vähentynyt ainakin puoleen, brunssipöytä on sotkuinen ja tarjottimet puolityhjinä. Asettelu on tökeröä, kuten että jugurttia ei olla jaksettu kaataa tarjoiluastiaan, vaan henkilökunta on katsonut riittäväksi tyrkätä lusikan suoraan soijajugurttipurkkiin ja viedä sen sellaisenaan esille. Ehkä turhaa nipotusta, mutta jos maksan maltaita, haluan välttyä siltä, että joudun sylkemään pilaantuneen lohen servettiin ja poimimaan hiuksia leipäni välistä. Pöydästä löytyy kyllä suht herkullisia ja kekseliäitä juttuja, kuten hampunsiementahnaa ja monia eri pähkinöitä, mutta ne eivät riitä tekemään aamiaisesta 17 euron arvoista.
Ainoan kehun annan kahville, joka maistuu edelleen taivaalliselta ja herätti mut aamulla kuolleista. Olin nimittäin järkyttävän väsähtänyt, vaikka sain mielestäni kohtuulliset yöunet ja join vain pari annosta alkoholia eilen. Taapersin koomassa läpi pitkän päivän enkä osannut edes arvostaa kunnolla kahvittelua ystävän kanssa. Kävimme kokeilemassa portugalilaista Cale-Cafeta, mutta olin vieläkin niin ähkyssä brunssin lukuisista hiilaripommeista, etten osannut nautiskella muuta kuin pienen latten. Sen verran osasin kuitenkin havainnoida, että paikka oli oikein kotoisa ja tiskin takana hääräävät kaksi naista erityisen ystävällisiä ja hymyileväisiä.
Nyt kävi kuten aina, että piristyn sitä mukaa kun ilta etenee. Mikäs siinä, sillä kohta alamme väsätä jättimäistä salaattia, jonka aineksista pulitin yli kaksikymppiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?