Aloitin aamun piristävän rauhallisesti ilman stressin häivääkään. Tai no, saatoin välillä vilkuilla kelloa ja laskeskella, heitänkö koko päivän hukkaan kun lojun sängyssä yhteen asti, mutta selvisin uhkaavasta kiireellisyyden tunteesta harteita kohauttamalla ja Hesarin sivua kääntämällä.
Sain nimittäin vihdoin ja viimein aikaiseksi lukea ajan kanssa parin viikonlopun Hesarit, joihin en ole koskenut kuukausiin muuten kuin potkiessani lehtiä pois kulkuväylältä kotiin saapuessani ja heittäessäni joka paikassa lojuvia sanomalehtipinkkoja paperinkeräykseen.
Nyt pidin pääni ja selasin kaikki nämä läpi, vaikka keittiö ja olkkari lainehtivat pulloja ja muuta epämääräistä tavaraa eilisten etkojen jäljiltä ja mahani murisi nälästä (mikä on varsinainen ihme ottaen huomioon sen järjettömän määrän suolapähkinöitä ja sipsejä, joita tungin massuuni aamuneljältä). Jaksoin jopa lukea kiinnostavimmat artikkelit ajatuksella läpi pomppimatta koko ajan ylös alas suorittamassa kaiken maailman mukamas pakollisia tehtäviä.
Luin muun muassa tekstin selfieistä ja ikuistin tilaisuuden kunniaksi oman aamuisen naamani. Mua alkaa naurattaa kun mietin kyseistä ilmiötä tarkemmin, ja sitä, kuinka antaumuksella olen itsekin heittäytynyt virtaan. Napsin itsestäni kuvia merkityksettömissä tilanteissa ja lisään niitä internetiin kaikkien nähtäville sivulle, jota lähes kukaan ei koskaan avaa. Ja saan siitä roppakaupalla hyvää mieltä. Kuinka itserakas voi ihminen olla?
Hömpötysaspektia vahvistaakseni otin kantaakseni taas yhden listan, kun löysin niin houkuttelevan haasteen, että en voi olla tarttumatta siihen. Haluaisin kirjoittaa joka päivä vähintään jotakin aivan pienoista, jotta muistaisin jatkossa kirjoitusten kautta, millaista elämää elin mihinkin aikaan, mutta en aina keksi edes sitä yhtä ohimenevää hetkeä, josta kertoa. Tämä listaus toimii siis hyvin vararatkaisuna mielikuvituksettomia päiviä varten:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?