Johan oli taas viikonloppu. Öiset juoksentelut saavat riittää nyt hetkeksi. Mutta ainakin nauroin vatsalihakseni kipeiksi, joten saldo jäi plussan puolelle.
Etkojen tähti oli Mauski...
... josta oli mahdotonta saada selvää kuvaa.
Muistelen vieläkin baarissa käymiäni keskusteluja mielenkiinnolla ja haikeudella. Oli kerrankin pelkästään hauskaa sellaisella tavalla, joka ei nosta häpeän punaa poskille koko seuraavan viikon ajan.
Lauantai oli siitäkin erityisen rakastettava päivä, että lumi tuli vihdoin jäädäkseen. En harmistu pakkasesta ollenkaan, kun mieliala pysyy äkillisen valoisuuden vuoksi korkealla.
Kirsikka kakun päälle löytyi rappukäytävämme vaihtopisteestä, joka ei kai enää luvallisesti sijaitse siinä, mutta johon naapurit silti jättävät epätoivottuja tavaroitaan. Tällä kertaa löysin mitä parhaimman aarteen, kun sain pelastettua omiin kätköihini koko Anna-sarjan! Ja vielä englanniksi! Olen halunnut lukea ne putkeen jo abikeväästä lähtien, mutta olen aina liian laiska keräämään koko rivistöä kirjaston ympäri kaupunkia levittäytyneiltä hyllyiltä.
Tein äsken itselleni ensimmäiset välipalapatukat ikinä. Olen todella ylpeä, ja jo tuoksu kertoo erinomaisesta makuelämyksestä. Ei se mitään, että ulkonäkö vastaa taas epämääräistä roskakasaa tai ehkä hyönteisparvea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?