Pääosassa viini

Voi jumpe, kuinka räkäinen olen. Nyt löytyisi käyttöä niille tropeille ja poppakonsteille, joiden voimaan luotin koko syksyn, kun muut niiskuttivat ja saikuttivat. En ilmeisesti ollut tarpeeksi varuillani, tai sitten olen nukkunut liian vähän ja huonosti viime aikoina, kun en onnistunut välttämään flunssaa.

Pelottavaa. Onneksi olen ottanut nyt pitkäkestoiseksi projektiksi tasoittaa unirytmiäni ja pidentää yöuniani, joten en toivottavasti joudu kärsimään ainakaan pitkäaikaisista vaurioista.

Viikon pelastaja

Eilisen leffaillan jälkeen tunnen itseni taas teiniksi, sillä äimistelen edelleen sitä, kuinka uskalsin järkätä illanvieton keskellä työviikkoa. Olin suunnitellut, että juon pari lasillista viiniä ja menen nukkumaan viimeistään kuusi tuntia ennen herätystä. Ilta alkoi lupaavan aikaisin Hohdon katselulla, ja kaikki istuivat sivistyneesti rauhassa paikoillaan tapittamassa Jack Nicholsonin mielipuolista säheltämistä.

Pidimme tauon, täytimme viinilasit, aloimme arpoa seuraavaa elokuvaa. Keskustelu lähti vilkastumaan, äänenvoimakkuudet tasaisesti nousemaan. Samalla tulimme asettaneeksi kaavan koko loppuillaksi, mikä käsitti nämä kaksi tekijää: toistemme päälle huutaminen ja viinin litkiminen. 10 things I hate about you keräsi vielä suurimman osan keskittymisestämme ja viihdytti mahtavalla musiikillaan ja ikimuistoisilla repliikeillään, mutta illan viimeiset leffat pyörivät enää kohisevana taustaviihdykkeenä levottomille keskusteluillemme. Jossakin vaiheessa yksi puoli sohvasta väitteli siitä, millä taktiikalla he selviytyisivät Battle Royalen hurjuuksista, ja toinen puoli (sisältäen mut) pohdiskeli ihmissuhteiden kiemuroita ja isovanhempien suhdetta alkoholiin.

Kun havahduin siihen, että sohvapöytä tulvii tyhjistä viinipulloista sekä tahmaisista laseista ja porukkamme makaa epämääräisessä kasassa ympäri sohvannurkkia, päätin, että aamuviisi on hyväksyttävä aika jättää seurue ja painua pehkuihin. Onneksi ehdin kerätä itselleni edes neljän tunnin unet muiden jäädessä mekastamaan olkkariin.

Aamulla heräsin nuhjuisena ja pyörällä päästäni, mutta ulkona paistava aurinko raikasti tunnelmat heti saatuani silmät aukaistuksi. Hiiviskelin makkarista käytävään ja kurkkasin varuillani eteisen matolla lojuvia kenkiä, ilahtuen siitä, että koko konkkaronkka oli häipynyt aamuyön hiljaisina tunteina. Olen todella innoissani siitä, että olen tutustunut eilisillan ihmisiin ja toivon tosissani syvempien ystävyyssuhteiden kehittymistä, mutta silloin kun olo on vilustunut ja koomainen, en toivo kenenkään muun kuin poikkiksen tai pelkän oman itseni seuraa, sillä en kykene muodostamaan yhtäkään järkevää lauseenpartta. Tunsin onnellisuustasojeni kohoavan, kun havaitsin olkkarinpöydän ammottavan tyhjyyttään ja likaisten pizzalaatikoiden loistavan poissaolollaan. Mikään ei edistä darran iskemistä kuin siivoton ja ahdistava eilisiltaisesta nousuhumalaisesta riekkumisesta todistava sekasotku, ja nyt kiltit ja uhrautuvaiset humalaiset seuralaiseni olivat vieneet sotkun mennessään.

Kenties aurinko ja mieleinen herätys tekivät tehtävänsä, sillä en koe olevani erityisen väsynyt enkä varsinkaan krapulainen. Ainoa menoa häiritsevä tekijä on tämä nuhaisuus, mutta aion tehdä kaikkeni, että kuume pysyy loitolla. Illalla lähden parantelemaan pääkoppaani joogaan ja nautin viimeisestä yksinäisestä illasta viihdyttävän kirjan ja impulssiostoksena S-Marketista mukaan lähteneiden napostelujen kera.

Olen todella mielissäni tuosta pari viikkoa vanhasta juomapullostani, jonka nappasin sen enempää harkitsematta mukaan Ruohonjuuren alennuksesta. Se ei vuoda vaikka pulloa kuinka vääntelisi ympäriinsä, ja sen ulkoinen kuosi hymyilyttää mua edelleen.