Huomenta

Miksi yksinäiset perjantai-illat tuntuvat aivan eri tavalla surumielisiltä kuin arki-illat, vaikka oman seuransa oli valinnut aivan tietoisesti? Kun tietää, että muut ovat rilluttelemassa, eikä ole aivan varma viitsiikö liittyä seuraan tai onko ylipäätään toivottu joukon jatke, alkaa olotila nopeasti muuttua ankeaksi ja vainoharhaiseksi. Onneksi poikaystävä saapuu keskiyön tienoilla ja pelastaa mut näiltä ulkopuolisuuden tuntemuksilta, joille ei edes löydy mitään järkeenkäypää perustetta. Itsepähän päätin pyhittää viikonlopun nukkumiselle ja alkoholittomuudelle.

Sehän merkitsee luonnollisesti syömisen lisääntymistä. Otin startin viikonloppuun napostelemalla pistaasipussin tyhjäksi, ja aiemmin päivällä tuhlasin ropojani tyyriiseen salaattibaariin. En ole aiemmin huomannut sellaisen olemassaoloa, vaikka se nököttää keskellä Kaisaniemen K-Supermarketia heti sisäänkäynnin edessä. Joku sanoi joskus mun seilaavan aivan liian omissa ajatuksissani, kun istuin ennen luentoa nenä kirjassa ja kuulokkeet korvilla. Ilmeisesti en ole päässyt pääni ulkopuolelle vieläkään, jos kerran käyn Kaisaniemen kaupassa muutaman kerran viikossa ja jättimäinen salaattipöytä kiinnitti huomioni vasta nyt, noin vuoden jälkeen.

Vaikka olen luuhannut levottomissa ja alkoholituotteisiin keskittyvissä baareissa oikein antaumuksella viime aikoina, suosin silti salaattibaareja aina ja ikuisesti yli muiden. Herkullisista ja mielikuvituksellisista raaka-aineista koottu salaatti päihittää herkullisimman viinin tai kutkuttavimman drinkin mennen tullen. Tuo ylläoleva nyt näyttää lähinnä pastakasalta (tuosta sanasta tulee jännästi toiset mielleyhtymät), mutta alta löytyy kyllä yhtä sun toista vihannekseksi miellettävää ainesosaa.

Taidan tästä viimeinkin vetäytyä sen kirjan pariin, jonka antimista nauttimisen puolesta puhuin jo eilen, mutta jonka toteuttamiseen asti en koskaan päässyt. Koetan karistaa epämiellyttävän epätoivotun tunteen harteiltani venyttelemällä ja syömällä iltapalaa pitkän kaavan kautta, ja soitan repeatilla tätä aivan valtaisan sykähdyttävää hyvän mielen biisiä Jussi Kuomalta.

Olen toki kuullut tätä pitkin syksyä milloin missäkin yhteydessä, mutta ilmeisesti aika sen kolahtamiselle oli oikea vasta nyt. Huomasin tänään itsessäni kehittyvän yllättävän tunteikkaita reaktioita tämän soidessa, joten Huomenta on nyt virallinen tämänhetkinen lempibiisini.