Sain tänään ties kuinka monennen spontaanin itkukohtauksen töissä ja tajusin mittani tulleen täyteen. Kädet täristen sanoin pomolle, että "en tiedä miten sanoisin tän" ja purskahdin itkuun. Töistä lähtiessäni huomasin irtisanoutuneeni. Nyt sekuntikello lähti tikittämään viimeisiä ratkaisevia hetkiä, ja mulla on lokakuun loppuun aikaa päättää seuraava siirto. En ole koskaan tehnyt mitään näin riskialtista työrintamalla, vaan mulla on aina ollut seuraava turvasatama odottamassa. Nyt on vähän pakko skarpata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?