Olen asunut tässä kotoisassa pikku pesässäni nyt 4,5 kuukautta, ja edelleen mietin välillä kotiovesta sisään astuessani, voinko tosiaan olla niin onnekas, että mulla on oma valtakunta, joka näyttää täysin siltä kuin toivon, ja jossa tunnen oloni näin hyväksi. Rakas asuinpaikkani ei ole tyylillä pilattu, vaan olen lätkinyt seinille ja jääkaapin oveen satunnaisia (korneja) lappusia ja kuvia, jotka saavat mulle paremman mielen. Värimaailma ei ole millään tapaa harmoninen, enkä osaa sisustaa. Mutta tämä on oma turvasatamani, jonka suojaan on aina ilahduttavaa kaivautua piiloon kaikkea melskettä.
Kävelin eilen koko illan ympäri ämpäri Hietsua ja Töölöä uudehkon tuttavuden kanssa, jonka seurassa puhuttava ei tunnu loppuvan kesken ikinä. Se on mulle erittäin harvinaista ja virkistävää. Onnistuin kuitenkin sekoittamaan unirytmini niin pahasti, että nukuin alle kuusi tuntia. Olen siis ollut ärsyyntynyt zombie koko päivän. Nyt pehmeän peiton alle kuorsaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?