Tällaisissa kuviollisissa pöksyissä olen viilettänyt viime viikon ajan ja aktivoitunut toden teolla urheilun suhteen. Kävin vähintään joka toinen päivä jonkinasteisessa treenissä, ja vaikka osa niistä oli vähemmän sykettä kohottavaa joogaa ja osa alle tunnin mittaisia pikapyrähdyksiä, olen älyttömän tyytyväinen itseeni. Uusi vuodenaika tuottaa mulle pääosin lapsekkaan intoilevan olon, mutta syysmasennuksen uhka leijailee silti jossakin takavasemmalla piilossa odottelemassa sopivaa heikkoa hetkeä hyökätä. En tällä hetkellä keksi parempaa estolääkettä kuin iltarehkimiset salilla ja pyörän selässä.
Toinen keino valaista sysimustia sadepäiviä on - en olisi uskonut, että mulle voi käydä näin keskellä kiireisintä arkipäivää, tai muutenkaan, varsinkaan ilman alkoholin vapauttavaa vaikutusta - uusiin ihmisiin tutustuminen. Istuin randomilla jonkun tytön pöytään unicafessa, ja lounaan päätteeksi vaihdoimme numeroita. Naurattaa. Kaikki lähti siitä, että pöytäseurani kommentoi Tuuttimörkö-collegeani, enkä koe minkään muun osa-alueen tiimoilta yhtä suurta yhteenkuuluvuutta tuntemattomien kanssa kuin musiikkimaun. Kummastelen joskus sitä, miten ilahduttavan paljon hyväntahtoista ja leppoisaa porukkaa suomiräpin kuuntelijoihin mahtuu.
Nyt kun olen omahyväisesti peilaillut koko viikon tarpeiksi, voin siirtyä mutustelemaan iltapalaa iänikuisten Gilmore Girlsieni pariin uusissa pehmoisissa leoparditöppösissäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?