Tein sen! Sunnuntaiaamuna heräsin 5 tunnin unilta liian monista viinilasillisista edelleen pöhnäisenä ja ryhdyin suoraan toimeen. Lopputuloksena kirjahylly on pystytetty ja viimeisetkin epämääräisesti kämpän nurkissa lojuneet tavarat onnellisesti omilla paikoillaan. Olen alusta asti pitänyt tiukasti kiinni siitä, että pystytän hyllyn yksin ilman kenenkään apua, mutta epäonnistumisen pelossa olen vältellyt hankkeeseen ryhtymistä. Aikaa meni lopulta todella vähän, eikä kasattu hylly painanut mitään. Sain sen nostettu seinää vasten ilman mitään ylimääräisiä ponnistuksia ja vietin rentouttavan puolituntisen järjestelemällä kirjat loogiseen muotoon, jonka järjestelmällisyys tuskin aukeaa kenellekään muulle.
Illemmalla varastin isän ja äidin kodinhoitohuoneen kätköistä freesit lakanat kesähelteiden hikisistä öistä kostuneiden ummehtuneiden tilalle, sytytin pari kynttilää ja möyrin ympäriinsä raikkaalta tuoksuvissa putipuhtaissa petivaatteissa. Kevyesti krapulaiselle mielelleni tämä oli mitä parhainta sunnuntai-illan masennuksen poissa pitävää terapiaa.
Huomenna saan markkinoiden halvimman, pienimmän ja eittämättä kämäisimmän pesukoneen toimitetuksi kotiovelleni, ja olen onnesta ymmyrkäisenä. Vihdoinkin pystyn taikomaan pyykkikorin rääsyistä puhtaita aina kun niin itse haluan. Tulen ajatuksesta järjettömän tyytyväiseksi, samoin kuin äskeisestä loppuviikon lounaiden kokkailusta. Ostin kasan vihanneksia, heitin ne pellille, kiehautin uunissa (öljy alkoi oikeasti poreilla ja etsin jo hätäisesti katseellani sopivaa vilttiä mahdollisen tulipalon sammuttamista varten) ja muussaan kohta kärtsänneet kasvikset couscousin sekaan. Pisteeksi i:n päälle murustelen sekaan mozzarellaa ja puristelen limen mehut maustamaan mössöä. Unicafe jää nyt kakkoseksi, vaikka sen salaattitarjonta on ollut viime aikoina erinomaista. Olen vieläkin enemmän tai vähemmän täynnä seitsemän tuntia sitten opiskelijakahvilassa nauttimastani lounaasta.
Olen luullut inhoavani broccolia, mutta äsken nakertaessani epäluuloisesti kyseisen rehupuskan reunaa huomasin todella pitäväni mausta. Ehkä olen vihdoinkin tarpeeksi kypsä noudattamaan äidin opetusta siitä, että kaikkea pitää maistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?