Taitaa olla huolestuttavaa, että olen näin kiintynyt elottomaan esineeseen, mutta pyöräni varastettiin eilen, ja olen aivan murheen murtama. Tietysti kaikki varkauden aiheuttama säätö ja rahanmeno raivostuttaa, mutta kaipaan hirveästi nimenomaan sitä pyörää itsessään, en pelkästään pyöräilyä. Tämä malli palveli mua vuodesta 2008 asti ja kuljetti mua uskollisesti luultavasti tuhansia kilsoja vuosien aikana. Mun pieneen hölmöön päähäni ei vain mahdu, miksi kukaan haluaa varastaa toiselta pyörän, varsinkaan, jos se ei ole mikään erityisen arvokas tai uutuuttaan kiiltelevä.
Eilen olin töiden jälkeen menossa tapaamaan kaveria ja pompin iloisesti sivukujalle kiinnittääkseni kypärän pyörään. Jota ei ollut missään. Jähmetyin paikoilleni, kuulin vain huminan päässäni, kiertelin hetken edes takas aidattua katua pitkin ja tuijotin tuntemattomia ajoneuvoja samalla kun aivoni yrittivät prosessoida sitä järjetöntä informaatiota, mitä näköaistini koetti kuumeisesti välittää eteenpäin. Hetkeä myöhemmin hyperventiloin ja itkin keskellä katua, minkä onneksi sain nopeasti tyssäämään juttelemalla siskon ja isän kanssa puhelimessa.
En silti saanut kokonaan koottua itseäni ennen kaverini saapumista, mutta sympaattista kyllä hän totesi reaktioni kertovan jotakin positiivista luonteestani. Itse toivoisin tietysti osaavani pysytellä tyynenä ja järkevänä vastaavissa tilanteissa, joissa vaikutusvallallani ei ole mitään sijaa, mutta tunneasioita ei voi määräillä, joten se siitä. Lisäksi hän tarjoutui ostamaan mulle uuden pyörän, koska on kuulemma siinä asemassa, että hän saa auttamisestani iloa eikä menetä itse mitään. Luonnollisesti kieltäydyin, mutta ele lämmittää mua edelleen.
Tiedän olevani melkoinen drama queen ja naurettavan hemmoteltu surressani materian menetystä näin kovasti - varsinkin, kun tilanne on korjattavissa rahallisen panostuksen kautta - mutta kun pyöräily on mulle kesässä se juttu. Ei ole kesää ilman pyöräilyä. Saan siitä suurempaa hupia ja nautintoa kuin mistään liikuntamuodosta tai jopa monesta vapaa-ajanviettotavasta tai sosiaalisesta kanssakäymisestä. Se on olennainen osa kesäistä identiteettiäni. Siksi olen tyrmistynyt, että joku haluaa pahuuttaan riistää sen multa.
Tänään lähden risteilylle minimaalisella budjetilla, sillä palkka tulee myöhässä. Keskityn sitten vain aineettomiin ilonaiheisiin, kuten entisten työkavereiden juoruihin, joita heillä eittämättä riittää kuukauden ajalta melkoiset määrät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?