Melkoiset olotilat. Eilen oli huippukivaa ja sain tanssia suomiräppiin koko illan, mutta nyt se luonnollisesti kostautuu. Olin toivonut, että vointini antaisi periksi sen verran, että pääsisin kiertelemään keskustan pyöräkaupat läpi, sillä olen ollut jo kolme viikkoa pyörättömänä. Kuten ystäväni masentavasti muistutti, on kesää enää 7 viikkoa jäljellä. En nyt kuitenkaan pääse sängystä ylös ilman, että pahoinvoinnin aallot syöksähtävät ylleni, joten multa jää nauttimatta kesäiset ilmat ja Pride-kulkue ja -puistohengailu.
Niiden sijaan aion katsella dokumentteja koko päivän. Makaan pää tyynyllä ja tuijotan läppäriä aneemisella ilmeellä. Söin jättimäisen aamiaisen, jotta mun ei tarvitsisi kokkailla mitään myöhemmin. En jaksa edes harjata hiuksiani, jotka menevät aina järjettömään takkuun silloin kun alkoholi on kuvioissa mukana. Mulle on edelleen mysteeri, mistä se johtuu.
Aloitin Ceebroista kertovalla Nämä aallot-dokkarilla, jossa näkyy ihania siloposkisia räppijannuja. Ruudolf on edelleen suloinen, mutta nuorempana hän on mitä ilmeisimmin ollut ylisöpö sydäntenmurskaaja. Hassua, että mulla tulee nostalginen olo räpin alkuvuosien muistelusta, vaikka olen ollut mukana kuvioissa vasta kuutisen vuotta. Muistan taas olla kiitollinen niistä onnekaista sattumista, jotka heittivät mut tämän kullanarvoisen musiikkigenren ja kaiken siihen liittyvän syövereihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?