keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Lotta that

Eilen marmatin ystävälleni siitä, että työajat kahdestatoista kasiin ovat loppujen lopuksi aika nihkeät ja estävät mua tekemästä kaikenlaista kivaa tai hyödyntämästä päivän tehokkaita tunteja omien asioiden tekemiseen.

Mutta tällaisina hetkinä, kun löydän muutaman uuden sykähdyttävän biisin, arvostan älyttömästi mahdollisuutta valvoa myöhään. Mikään ei ole elävöittävämpää kuin kuulokkeet päässä keskellä pimeää huonetta ääripäästä toiseen eri biisien maisemien mukana leijaillen. Vaikka tämä kutkuttava biisi onkin naista alistava ja pohjimmiltaan hölmöä lapsellista kovistelua. Innoissani olen silti.

Lotta that

Toinen humpsahtaa luonnollisemmin mieltymyksiini, ja tästä olen jälleen täysin hurmiossa. Enkä ainoastaan Tuuttiksen takia, vaikka hänen aloituksensa saakin kylmät väreet kiirimään pitkin selkärankaani. Huhhuh. Kuinka onnellinen voikaan musiikin vuoksi olla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä kuuluu?