Olen viettänyt iltojani lähinnä lukien, kun mikään tv-sarja ei yksikseen katseltuna jaksa kiinnostaa, mutta nyt kolahti ja kovaa. Olen tapittanut The Wiren kolme ekaa kautta vaihtelevalla menestyksellä vuosien saatossa, ja viimeisin yritys kuivui kasaan viime marraskuussa, kun Ylen näyttämien jaksojen viikoittainen seuraaminen jäi kesken. Eilen kaveri kehaisi jossain asiayhteydessä sivumennen Bunkin erinomaisuutta, ja muhun iski yllättävän vahva halu saattaa The Wire-projekti loppuun. Joten tässä sitä ollaan, s04e04 - Refugees:ssa. Olen hyvin mielissäni.
Marlo on kuumottavin tyyppi ikinä missään.
Tänään olin niin saamaton ja hidasjärkinen, etten enää ikinä nuku alle seitsemää tuntia ellei se ole välttämätöntä. Selasin pyöräkauppoja tuntikausia, en löytänyt yhtäkään potentiaalista hankittavaa, ahdistuin, ärsyynnyin, vihastuin. Marssin kotiin pää mustia pilviä täynnä, enkä voinut lopulta kuin tirskahtaa ääneen omalle dramaattisuudelle. On mulla ongelmat. Nyt katson tämän yhden jakson ja menen kipin kapin vällyjen väliin nukkumaan itseni paremmaksi ihmiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?