Aikaansaamani kasviscouscous näyttää valjulta mutta maistuu herkulta. Jopa pehmenneet ja kerran lämmitetyt broccolit olivat onnistuneet pitämään miellyttävän makunsa, eivätkä pilanneet lounastani samalla tavalla kuin paistettu punajuuri joskus talvella. Muistan edelleen sen kammottavan silmänräpäyksen, kun tuoreena raikkaalta ja rouskuvalta vaikuttanut tummanpunainen vihannes muuttui uunissa käväisyn jälkeen oksennusreaktion aiheuttavaksi äklöksi mömmöksi.
Työpäivä on yllättäen valunut rattoisasti ja kiitettävällä nopeudella kohti iltaa. Ei ole kovin lupaavaa, että aloitan jokaisen päivän laskemalla tunteja ja vakuuttelemalla vastahakoiselle mielelleni, että olen oikeasti onnekkaassa ja mielekkäässä asemassa saadessani työskennellä joogakoulun palveluksessa. En täysin ymmärrä, mistä epämääräinen ahdistus kumpuaa, mutta tällaisina päivinä, kun kulutan tunnin juttelemalla elämäntapavalmennusta tarjoavan romahduksen kokeneen entisen bisnesmiehen ja nykyään astrologiaan ja henkimaailman juttuihin erikoistuneen hymyilevän tyypin kanssa, unohdan epäröivän asenteen ja kiitän onneani. Täältä oppii elämänkatsomuksia, joita haluaisin noudattaa, mutta jotka liian arkiseksi valahtaneessa vaelluksessani helposti unohdan.
Mielekkään keskustelutuokion jälkeen annoin materialistiselle puolleni syyn hihkua innosta, kun lähdin shoppailemaan työkalenterin ja -muistikirjan. Ehkä ankeahkot työtehtävät saavat värikkään pintasilauksen näistä silmää hivelevistä työvälineistä.
En taida ehtiä salille kertaakaan ennen juhannusta, joten turvauduin aamulla vastasiivotun raikkaan ja avaran kotini tarjoamaan tilaan ja tein muutamat kyykyt ja punnerukset. En kuitenkaan osaa suhtautua salin ulkopuolella tehtyihin treeneihin oikeana rasituksena, vaan harmittelen, etten pääse hikoilemaan kunnollisissa puitteissa. Tiedostan asenteeni olevan hölmö ja väärä, mutta mun on silti pakko saada puristettua vähintään joku pieni lenkki johonkin väliin ennen perjantaina alkavaa mökkeilyä. Peukut pystyyn, että pesukoneeni tulee huomenna (dementia selkeästi iskemässä, koska muistin päivämäärän eilisyöhön asti väärin) sen verran aikaisin, että pääsen pinkomaan juoksumatolle. Sillä aikaa kehitän keskivartalopanssariani rautaisemmaksi tämän lempifoorumiltani bongaamani haasteen avulla. Ajattelin hypätä mukaan kesken kuukauden ja toivoa, että kuntoni kestää suoraan seitsemännentoista päivän tavoitteeseen yltämisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?